Post Icon

Viihdoinkin Roadtrip alkaa 1.9.2026

 

1.9.26

 

Viimein tämä päivä sitten koitti. Aamulla, kun heräsin ei sitä meinannut heti uskoa. Sää oli melko hyvä ja kesäinen vaikka olikin vähän pilvistä, joten reissufiilis oli katossa. Auton vielä pesin ja viimeiset työkalut ja tarvikkeet pakkasin ja aloimme siinä klo 12:a maissa siirtymään Jaakon kanssa kohti Vuosaaren satamaa. Satamassa aurinko paistoi ja tunnelma oli hyvä. Satamassa liimasimme autoon vielä FIN tarrat ja siirsimme turvaliivit takakontista takapenkille. Laivaan päästiin siinä klo 14 maissa.


Nokka kohti laivaa.



Ehjänä laivaan.


Matkaselvityksessä saimme sovittua henkilökunnan kanssa, että saamme jäädä alakannelle, kun kyseessä on niin matala auto. Hieno kun tämä otettiin huomioon. Kaiken kaikkiaan laivalle siirtyminen meni hienosti ja henkilökunta oli eritäin ystävällistä.

Tunnelmat laivalta.


2.9.26

Pitkän laivalla makoilun jälkeen, 2.9.26 vihdoin ulos laivalta, onneksi taas naarmuitta ja ilman pohjakosketusta. Satamassa paikallisessa kebut nopeasti naamaan ja puolen tunnin ajo hotellille Lübeckiin.

3.9.26 Tänään tämä virallisesti sitten alkaa.

Koko päivä ajoa päästäksemme lähemmäs Alppeja.


Aamupala Lübeckin Radisson Sas hotellissa oli todella hyvää, huone oli vähintään kymppi plussa. Fiilikset lähteä ajamaan kohti seuraava kohdetta Nürbergissa oli ihan loistavat. 

Hyvän ja rentouttavan aamiaisen jälkeen kohti uusia seikkailuja.




Aamulla tietenkin satoi, eli ei mitään uutta. Saksan valtavat ruuhkat ja tietyöt oli odotettavissa, mutta suurin yllätys oli ehkä teiden huono laatu. Gt:n matala rengasprofiili ja radalle säädetyn alustan ansiosta, jokainen tien epätasaisuus tuntui alaselässä.

Kasselin jälkeen tiet paranivat ja aurinko alkoi paistaa ja vihdoin pääsimme etenemään normaalia matkavauhtia. Eli niin sanotusti autobaanat aukesivat. 

    

Normaali matkavauhti Saksan autobaanoilla.


Toki täytyy muistaa, että näissä vauhdeissa kolarit ovat melko vakavia.
Tesla kolarin jälkeen melko huonossa kunnossa.



Ilta Nürbergissa osottautui menestykseksi. Ystävällinen pieni hotelli, autolle paikka sisäpihassa ja hotellin henkilökunta suositteli vanhassa kaupungissa aivan mahtaa ravintolaa. Ilta eteni maukkaan snitselin ja hyvien paikallisten juomien parissa.



4.9.26

Matka kohti Itävalla alppeja alkoi. Parisataa kilometriä ja aletaan olla perillä. Heti kun päästiin Itävallan, maisemat muuttuivat välittömästi.


GT valmis kiipeämään kohti Itävallan Alppeja.



Sadan kilometrin jälkeen saavuimme maksuportille, veloitus 46e ja pääsimme ajamaan aivan upeata 
Großglockner yksityistietä. Alhaalla ennen vuorille nousua lämpötilat olivat 32 asteen paikkeella, päästyämme yhä ylemmäs lämpötilat laskivat 21 asteeseen. Auto kiitti. Tie oli todella upeassa kunnassa ja maisemat olivat aivan huikeat. Maksu hoitui todella kätevästi, joko käteisellä tai kortilla. Jonoa ei ollut, joten turistikausi oli selvästi ohi. 
Paras mutkatie mitä GT:llä olen koskaan ajanut.






Ainoana haittana GT:n pienet tehot nousuvaiheessa. Auto pyrki aina tarjoamaan mahdollisimman isoa vaihdetta ja siinä oli viivettä ja tehot hyytyivät. Vaihde manuaalille ja vaihdeläpyttimet käyttöön ja meno jatkui.  Alamäkeen ajo oli yhtä juhlaa, varsinkin kun AMG mersut ja GT Porchet viitoittivat tietä. 
Jarrut toimivat uskomatoman hyvin, renkaisiin jäi toivomisen varaa. Renkaan lämmettyä ne tuntuivat purkkamaiselta ja pidon rajoja oli vaikea tunnistaa. 
Illan päätteksi saavuimme Panorama restaurant kaiser franz josef höh:nii mihin jäimme yöksi.

Näissä maisemissa hyvän ajopäivän jälkeen kelpasi nauttia oluet ja purtavat.



Myös kuskista yksi kuva. Ilman ajohanskoja kädet hikoi niin paljon, että Alcantra ratti oli hiestä märkä. 

Vuoristokylien maisemia Itävallan Alpeilla.



5.9.26 Aamulla lähdimme Itävallasta kohti Italiaa ja tarkoitus valloitta Stelvio Pass.
Aamulla laskeuduimme alas Grossglockneriä. Tie oli todella upeassa kunnossa ja liikennettä oli vähän.
Alamäkeen GT kulki taas niin hyvin, että jopa Jaakko innostu ajamaan. 



Vuorien alhaalla ajoimme pitkiä matkoja läpi kauniita alppikyliä ja päästyämme Italian puolelle näkymät ja maisemat ei paljon muuttuneet. 



Stelvio Passia ei turhaan sanota maailman kolmanneksi vaarallisemmaksi tieksi. Tiet olivat todella todella jyrkkiä ja ahtaita. Omalla kaistalla ajaminen oli mahdotonta ja kuljettajalla ja kartturilla oli niin paljon tekemistä, että pysyimme ehjänä niin hyviä kuvia ei kellään ollut mahdollista ottaa.


Ylhäällä n.2750 metrissä oli niin paljon porukkaa, että ei oikeastaan ollut tilaa pysähtyä mihinkään. Itselläni oli korvat niin lukossa ja adrenaliini oli huipussaan, joten halusin sieltä vaan pois. Tätä tietä en voi suositella kenellekkään.




Raskas ajopäivä takana.


Viihdoin italiassa, hotellilla. Nyt syömään Italialaiseen tyyliin.



6.9.26
No huh huh rakkaat lukiat. Olemme ajaneet läpi mitä kauniimmat alppikylät, yöpyneet mitä kauneimmissa hotelleissa, syöneet mitä parasta eurooppalaista ruokaa upeissa ravintoloissa, nousseet Großglocknerin huipulle ja eilen valloitimme vaarallisen Stelvio passin. 

Mikään tämä ei silti ole ollut niin upeata, kun tämä välipäivä Pohjois-Italiassa pienessä Alppi kylässä Chiavennassa. 
Upean aamiaisen jälkeen (jopa minä nautin kahvia sillä täytyyhän Italiassa Americanot juoda) lähdimme ajamaan kohti Como järveä. 


Kohti Comojärveä


Todella upea paikka, matalalla autolla pärjäsi hyvin vaikka tekoäly varoitteli hidastetöyssyistä ja muista tiellä olevista epätasaisuuksista.
Ainoana haittana Italiassa tankkaaminen on todella surkeata. 98 bensiiniä ei löydy mistään ja jotkut tankausautomaatit on vaikeat ymmärtää, palveluasemia ei käytännössä ole. 
Muuten aivan upeat maisemat ja tiet. Joko tykkää tai ei mutta kokoajan kaikkialla noin 32 astetta lämpöä. Paikallisten mukaan kuumin kesä kummeneen vuoteen. 

Tällä kertaa ei edes meille riittänyt autolla läpi ajaminen. Auto parkkiin, ja löysimme upean terassin Comon rannalta. Pienen oluen mukana myös täällä tarjotaan näköjään automaattisesti tapasta. Vähän erilainen kun espanjassa kylläkin. Tarjottimelta löytyi salamia, juustoa, patonkia, suolapähkinöitä ja sipseja.

Comojärven rannalla.


Pienen piristyksen jälkeen lähdimme kävelemään Comojärven rantamaisemiin ja nauttimaan maisemista ja säästä. 
Nälkä tuli nopeasti, joten siirryimme ihanaan pikku pizzeriaan nauttimaan välipalaa. Pizzat oli todella hyviä, uskon että olen nyt nauttinut palan Italiaa. 

Ihan parasta Pizzaa Italiassa.



Palattuamme hotellille kiersimme kävellen ympäri kylää ja nautimme paikallisesta kulttuurista. Jopa tuliaisia sain ostettua. 






Illalla söime samassa ravintolassa, kuin edellisenä iltana. Pihvit, punaviiniä ja loistava juustolautanen jälkiruoaksi. Kyllä kelpasi. 






Välillä, jotain pientä autoista. Saksa on varmasti monelle tuttu, siellä ei paljon näe ranskalaisia tai Japanilaisia autoja. Yllätys yllätys kaikilla Saksalaisilla ei ole Porchea pihassa. Urheiluautoja tai superautoja näkyi aika vähän vaikka ajoimme koko Saksan halki. Yksi keltainen Ferrari ja muutamat Porchet ja AudiR8:t jäivät meidän saaliiksi.

Harvinainen näky.


Itävallan Großglocknerilla näkyi parhaat ja kalleimmat Porchet. Jopa uusinta GT3:sta näkyi laskettelemassa vuorta alas. Myös M2 ja M3 bemarit oli tosi yleinen näky.Tavallisten autojen rintama oli sama, kuin Saksassa. 

Italian puolella autot muuttuivat todella Italia ja Ranskalais painotteisiksi. Unoa, Pandaa, Puntoa, Citikkaa ja Rellua ja muita vessoja oli tiet täynnä. Porcheja alkoi näkyä enemmän ja jopa muutama Ferrari.
Selvästi euroopan ylivalta on Porcheilla. Tämä siis minun näkökulmasta ei virallista tilastotiedettä. 

Jahilaisena täytyy myöntää, että japanilainen edustus on ollut heikkoa. Mazda MX5 ehkä yleisin auto ja yksi tosi nätti laitettu Nissan 200SX tuli vastaan.

Katsotaan mitä autoja matkalla tulee vielä vastaan.


7.9.26 

Siirtyminen sveitsiin. Furkkapass ja kuvat .
Vuoristossa gt86, paras vuoristopätkä ikinä. nousimme myös muita solia. Yöksi aivan upea ja kodikas vuoristomaja. Tosi lämminhenkinen, hirven/ riistan lihaa... nam. james bond maisemt. tilaa enemmän ajaa vuorilla tiet karseassa kunnossa. 

8.9.26

Italia, jäätiin vuoristojen ala ossaan. Älytön bilemesta. väkeä oli paljon. vesisade. uskomato, koko reissun upein ravintola. 
aamulla surullisena kohti saksaa












  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

 Reissua varten hupparit

Pääsuunnittelia insinööri Mikko Whalström. tekoäly pro 


 


  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

Kesä 2025

 kesä 2025 auton valmistelu on aloitettu ajoissa. Uudet jarrut / Projektin innoittaja tyttöystäväni Judith.



Uutta korisarjaa / Projektissa mukana auton toinen omistaja paras ystäväni Jimmy.







  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

Alps Roadtrip 2026

 Hei, rakkaat seuraajat.


On aika siirtyä hetkeksi muihin aiheisiin, kun " Autovarkaan päiväkirja".

Kuten jo otsikko sanoo, on tiedossa aivan huikea kahden viikon road trip Toyota GT86:lla Alpeille.

Gt / tarez ja Jegez / 4000km / Saksa / Itävalta / Italia / Sveitsi / Ranska.

Luvassa uskomattomia maisemia, elämyksiä ja fiiliksiä.

Tervetuloa seuraamaan ja lukeman.

2026 talvi

Tässä vaiheessa olemme keskittyneet reitin rakentamiseen ja hotellien varaamiseen.

Niistä lisää myöhemmin.

Tietenkin kaiken A/O on auton rakentaminen trippiä varten.

Tällä hetkellävanteet tilauksessa ja muuta kehitysprojektia kesken.

Tulen täällä totta kai avaamaan autosta kaiken ja myöskin reissusta.

Tervetuloa mukaan.....


Vähän moottorin osia maalauksessa.
Kaiken pitää olla täydellistä ennen reissua.


  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

kpl23

 

No kaikki sujui viimeisen päälle, rahaa tuli kassaan ja venäläiset olivat aina tyytyväisiä toimittamaamme autoihin. Kunnes eränä iltana Make sitten veti oman keikan. Se sankari kävi sitten omin nokkiin varastamassa jostain Nissan 350z:n. Vissiin kai sen takia, kun siihen autoon oli päässyt niin helposti sisään. No kuitenkin niin se sitten oli ajamassa sitä tallille, kunnes pysähtyi Tikkurilaan ottamaan paria tyttöä kyytii. Fiksu veto siis.

No tytöt halusivatkin juhlimaan ja auto päätykin Vantaan hotellin eteen parkkiin, josta auton löysivät pari partiopoliisia. Poliisit jäivät kytikselle, kunnes, Make oli ilmestynyt pari tuntia myöhemmin paikalle. Make oli ollut vahvassa humalassa. Tällä kertaa hänen onnekseen. Kun hänet oli pidätetty, hän väitti, että oli ostanut auton yökerhossa parilla sadalla eurolla, koska oli niin humalassa ei muistanut kunnolla minkä näköinen tyyppi oli ollut kyseessä. Tällä kertaa Make pääsi säikähdyksellä. Make kuitenkin taisi pelästyä, sillä hän kertoi meille kaiken rehellisesti, mitä oli tapahtunut.

Juttelimme sinä iltana pitkään Maken kanssa kahdestaan. Sinä iltana emme juoneet Coronaa. Make myönsi juoneensa usein liikaa. Siihen taisi olla syynsä, Make oli onnettomampi, kuin antoi ymmärtää. En tajunnut, että Make tunsi olonsa tyhjäksi. kaikilla meillä oli mukamas joku rooli meidän kuvioissa, Make taas ajatteli, että hän olisi ollut lahjaton ja turha. Nissanin varastamalla hän halusi todistaa meille, että myös hän pystyy johonkin. Kerroin hänelle, kuinka tärkeä hän oli meille kaikille, ja miten tärkeä hänen roolinsa oli bändissä. Lupasin järjestää lisää vastuuta myös auto keikoilla.

Tärkeintä, että jäätyäsi kiinni, et kertonut poliiseille mitään. Se kertoo minulle, että olet luotettava ja tosi ystävä. Sanoin Makelle vakavasti.

Make taisi vähän piristyä, lupasi treenata jatkossa enemmän ja olla aina ja varmasti meidän tukena ja meitä puolustamassa. Ei yleensä meidän porukalle normaalia, mutta halasimme juttutuokion päätteeksi.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

kpl 22

 

Ensitöikseen meidän oli hankittava uusi koti. Paikka, jossa vanhempamme eivät häirinneet. Paikan, jossa saimme rauhassa harjoitella ja suunnitella tulevia keikkojamme. Minulla oli ihan selvä visio, millainen sen paikan piti olla. Paikka, jossa mahtuisimme asumaan ja viettämään vapaata aikaa. Paikka, jossa voisimme säilyttää ja rakentaa autoja. Tulevaisuudessa täytettyäni 21 vuotta, halusin myös moottoripyöriä. Moottoripyörien lisäksi paikassa piti olla tilaa bändi treeneille. Semmoisia paikkoja löytyi paljon. Nykyisessä yhteiskunnassa on muodikasta hylätä vahaa ja rakentaa uutta, ja meille vanha kelpasi tosi hyvin. Tuusulan Juslan teollisuus alueelta löytyi meille sopiva vanha teollisuushalli.

Paikka oli kaksi kerroksinen, alakerta oli iso halli ja yläkertaan pääsi hissillä ja portaita pitkin. Yläkerta oli lähinnä parvi, josta löytyi huoneita ja keittiö ja vessat. Alakertaan jätimme paljon tilaa autoille ja rakensimme nurkkaan hienon vapaa ajan vietto nurkkauksen. Hyvät sohvat, jätti telkkarin, paljon videopelejä ja kaksi kylmäkaappia. Toinen Red Bulleille ja toinen Coronoille. Hallin takakulmaan oli rakennettu myös sauna, jossa oli takkahuone. Sinne saimme mahdutettua biljardipöydän. Make ja Toni halusivat myös paljun pihalle, joten semmoinenkin hankittiin. Loppujen lopuksi paikka oli kaikkien mielestä täydellinen. Virallisesti sinne muuttivat vain minä ja Make, mutta kaikki siellä öitä viettivät. Välillä se jopa harmitti, koska olisi ollut kivaa viettää siellä aikaa vain Marin kanssa kahdestaan, mutta kaikki kai aikanaan.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

21

 

Ensitöikseen meidän oli hankittava uusi koti. Paikka, jossa vanhempamme eivät häirinneet. Paikan, jossa saimme rauhassa harjoitella ja suunnitella tulevia keikkojamme. Minulla oli ihan selvä visio, millainen sen paikan piti olla. Paikka, jossa mahtuisimme asumaan ja viettämään vapaata aikaa. Paikka, jossa voisimme säilyttää ja rakentaa autoja. Tulevaisuudessa täytettyäni 21 vuotta, halusin myös moottoripyöriä. Moottoripyörien lisäksi paikassa piti olla tilaa bändi treeneille. Semmoisia paikkoja löytyi paljon. Nykyisessä yhteiskunnassa on muodikasta hylätä vahaa ja rakentaa uutta, ja meille vanha kelpasi tosi hyvin. Tuusulan Juslan teollisuus alueelta löytyi meille sopiva vanha teollisuushalli.

Paikka oli kaksi kerroksinen, alakerta oli iso halli ja yläkertaan pääsi hissillä ja portaita pitkin. Yläkerta oli lähinnä parvi, josta löytyi huoneita ja keittiö ja vessat. Alakertaan jätimme paljon tilaa autoille ja rakensimme nurkkaan hienon vapaa ajan vietto nurkkauksen. Hyvät sohvat, jätti telkkarin, paljon videopelejä ja kaksi kylmäkaappia. Toinen Red Bulleille ja toinen Coronoille. Hallin takakulmaan oli rakennettu myös sauna, jossa oli takkahuone. Sinne saimme mahdutettua biljardipöydän. Make ja Toni halusivat myös paljun pihalle, joten semmoinenkin hankittiin. Loppujen lopuksi paikka oli kaikkien mielestä täydellinen. Virallisesti sinne muuttivat vain minä ja Make, mutta kaikki siellä öitä viettivät. Välillä se jopa harmitti, koska olisi ollut kivaa viettää siellä aikaa vain Marin kanssa kahdestaan, mutta kaikki kai aikanaan.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 20

 

Olin saanut eräänä iltana porukan kasaan. Pitkästä aikaan niin, että kaikki olivat paikalla. Minä, Asir, Toni, Make, Jimi ja Mari. Vanhempani eivät olleet kotona, joten tiesin tilaisuuteni tulevan. Katsoimme elokuvaa nimeltään´ Puhallettu 60:ssä sekunnissa. Nicolas Cage näytteli pääosaa. Elokuvassa varastettiin lukemattomia määriä hienoja autoja tiukalla aikataululla. Autovarkaat olivat alan ammattilaisia. Heillä oli käytössään parasta ja uusinta tekniikkaa.

Kaikki kattelivat elokuvaa tyytyväisinä. Söimme sipsejä ja joimme Coronaa. Paitsi Jimi, joka joi Red Bullia.

Nyt tai ei koskaan, ajatteli.

Hei miettikääs kaikki, jos meidän elämä olisi tällaista, sain tokaistua.

Tuli erilaisia kommentteja.

Mari nauroi ja totesi  ´ai että teidän suhteilla vai^

Make nauroi ja totesi, että rahalle olisi kyllä käyttöä ja ei hänellä kyllä muutakaan tekemistä olisi.

Toni totesi taas että, tämä on vain elokuva ja oikeassa elämässä kaikki varkaat jäävät aina kiinni.

Asir oli ihmeen hiljainen, tulikohan isän selkäsaunat mieleen, ajattelin. Hän ei ollut varastanut autoja pitkään aikaan. Luulen, että hän ehkä aavisti jotain kuvioistani, mutta ei ollut ikinä puhunut asiasta mitään. Voi olla, että hän tiesi mihin tällä keskustelulla pyrin.

Keräsin kaiken rohkeuteni, nousin pystyyn ystävieni eteen, katsoen heitä silmiin ja kysyin mitä, jos se olisi mahdollista. Olisitteko mukana?

Nyt Asir avasi suunsa, katsoi minua mietteliäästi ehkä myös surullisena ja sanoi että, mukana ollaan.

Muut hiljenivät. Oli hetken hiljaista.

Kunnes Make totesi siihen hilpeänä, että kuten sanoin niin eipä minulla ole muutakaan tekemistä.

Mari alkoi nauraa ja hihitteli, ette te pojat voi olla tosissanne.

Minä ainakin olen ja katsoin Asiria ja Makea, jotka nyökkäsivät hyväksytysti.

Nyt Toni sai suunsa auki ja sanoi, että eihän meillä ole mitään välineitä, eikä ammattitaitoa.

Kyllä on, sanoin ja kaivoin esiin venäläisten antaman työsalkun. Asir ja Toni innostuivat välittömästi. Jumaliste, nämähän ovat ihan kunnon pelivälineet, pojat totesivat.

Nyt Mari oli jo peloissa, ei vitsi pojat te olette ihan tosissanne, hän sanoi ja katsoi minua vihaisena.

Yritin vältellä Marin katsetta, sillä minua kiinnosti mitä mieltä on Jimi, joka ei ollut sanonut vielä mitään.

Mitäs mieltä sinä, kysyin Jimiltä.

En tiedä noista vehkeistä, mutta ei meillä silti ole ammattitaitoa tällaiseen ja mitä me tehtäisiin niillä varastetuilla autoilla, sanoi Jimi mietteliäästi.

Kaikki katsoivat häntä, samalla kuin hän puhui ja tiesin, että parempi kertoa koko tarina. Hain kaikille uudet Coronat ja Jimille Red Bulin. Kerroin heille kaiken alusta alkaen, jossain vaiheessa Asir osallistu kertomiseen, ja myös hänen varkautensa tulivat kertomuksessa esiin.

kerroin kuinka, kaikki li alkanut ja miten varastin autokoulu auton ja kuinka tapasin venäläiset. Kerroin kaiken jopa Abdista, mutta painotin kaikille, että näistä ei voi koskaan puhua ulkopuolisille. Tiesin että kaikki oli kunnossa ja salaisuudet säilyisivät, sillä luotin kaikkiin, jotka siinä huoneessa olivat sinä iltana.

 

 

 

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 19

 

Asir seurusteli jonkun mimmin kanssa ja he asuivat Jakomäessä. Asirilla olivat asiat niin hyvin, että se oli saanut Autotalo Laakkoselta. Kävi ilmi, että hänen öiset seikkailut BMW:n kyydissä olivatkin vain seurustelua hänen serkkunsa kanssa, joka työskenteli Laakkosella korjaamopäällikkönä. Asir oli siis päässyt töihin Laakkoselle ja korjasi ja ohjelmoi, siellä uusia bemuja ja sai sieltä täyden koulutuksen.

Toni taas oli työharjoittelussa jossain pelifirmassa, jossa tehtiin täydellisiä ATK ammattilaisia, jotka hallitsivat koodauksista lähtien kaiken tietokoneisiin liittyvää.

Make taas oli pikkuisen maissa, sillä se oli saanut potkut lätkäjengistä, koska oli ryypännyt ja tupakoinut kuntona pilalle. Make asui edelleen vanhempiensa luona, mutta sen porukat olivat eroamassa, joten sen kai jotain piti keksiä. Olihan se edelleen iso ja lihaksikas kaveri, eikä pelännyt tapella, muta tulevaisuuden suunnitelmia hänellä ei kai ollut.

Mari taas työskenteli korukaupassa, oli todella hyvä ihmisten kanssa. Asiakaspalvelu ja kielet olivat hänen työnsä sekä harrastuksensa. Tiesin, että Mari toivoi meidän muuttavan yhteen asumaan, mutta minulla oli tällä hetkellä ihan muita suunnitelmia.

Jimi oli edelleen minun parhaita kavereita ja yritti mukamas olla pelimies. Hän oli vaihtanut taas autoa ja oli hankkinut vuoden 94 Honda NSX:n. Sillä se ajeli ympäriinsä ja leikki tuning jätkää vaikka, ei osannut itse vaihtaa edes rengasta autoonsa. Jimi oli silti kehittynyt kuljettajana ja se ymmärsi, miten ajetaan kovaa liikenteessä, sitten kun oikeasti oli tarve mennä kovaa. Viihdyin jopa sen kyydissä ja opin itsekin uusia asioita ajamisesta.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 18

 

Eräänä iltana, kun olin saanut taas pikkukeikan hoidettua niin ajelin taas aivan normaalisti kohtia auton luovutus paikkaa Kannelmäessä. Tällä kertaa kohteena oli ollut vanha Toyota Hiace, pakettiautojen kuningas. Romu rotisko, jonka omista oli varmasti kiitollinen, että edes viitsin varastaa sen romun. Lähestyin kohtaamispaikkaa, kun huomasin, että  Abdi ei ollut yksin. Paikalla oli uusi musta Mersedes-Benz ja kaksi mustiin pukuihin pukeutunutta miestä. Kummallakin oli pitkä musta nahkatakki ja kummatkin polttivat tupakkaa kuten Abdikin.  Ensimmäinen ajatus * APUA KYTÄT*. Kylmänviileästi jatkon matkaa enempää siihen suuntaan katsomatta. Huomasin kuitenkin iloikseni, että ns. poliisit eivät lähtenyt seuraamaan. Hetken päästä omakin tyhmyyteni alkoi naurattamaan. Suomessa poliisit mustalla mersulla ja mustiin pukeutuneena. Ja aivan varmasti olisivat Abdin kanssa rennosti röökillä. Hymähdin ja käänsin auton ympäri ja ajoin kohtauspaikalle. Päästyäni ulos autosta Abdi riensi minua vastaan iloisempana kuin koskaan aikaisemmin olin nähnyt.

 ’tässä on minun huippumieheni ’  Abdi sanoi kovaan ääneen, ja taputti minua olkapäälle.

Samalla tokaisi minulle kuiskaten, käyttäydy kakara nätisti, jos haluat paljon helppoa rahaa. Miehet mustissa olivat Valeij ja Nikolai. He katselivat minua ja kättelivät kohteliaasti ja esittelivät itsensä.  Kummatkin puhuivat melko huonoa Suomea, mutta kyllä siitä selvää sai.  Ainakaan kumpikaan ei vaikuttanut pitävän minua kakarana ja kohtelivat minua jotenkin arvokkaasti.

Saammeko pyytää’  sanoi Valeij ja osoitti avokämmenellä kohti auto, jossa oli ovi auki.

Nyökkäsin ja astuin kohti autoa.

Heti kun, sain istuttua autoon, niin Valeij laittoi oven kiinni ja Nikolai istui jo etupenkillä. Mersu lähti liikkeelle.

Pikkuisen jännitti, kuin katsoin haikeana takalasista ulos nähdäkseni, kuinka Abdi jätettiin kylmästi yksin parkkipaikalle.

Valeij tuli kanssani takapenkille. Siinäpä vasta siisti mersu, luksusta löytyi. Kaikki oli mustaa nahkaa ja erittäin siistiä. auto tuoksui ihan uudelle. Tässä autossa ei paljon ole tupakkaa polteltu, ajattelin.

Valeij aloitti keskustelun:

Sinä siis varastat autoja, hän kysyi.

kyllä’ vastasin

Millaisia autoja.

Kerroin varastavani vanhempia autoja. Olin erittäin tarkka, että en kertonut mistäpäin ja, että ne kaikki meni Abdille.

Seuraavaksi Valeij jo kysyi yhteyksistäni Abdiin.

Vanha tuttu vastasin.

Valeij hymyili . Pidän siitä kun, olet vähäsanainen ja et paljasta mitään.

kiitos sanoin.

Valeij sanoi’ tiedän kyllä tarkkaan touhuistasi ja yhteyksistäsi Abdiin ja mikä teidän välinen suhde on.

onko hän sinulle muuta kun keikkojen ostaja.

Vastasin, että ei.

Hyvä sanoin valeij.

Me nimittäin olemme kiinnostuneita vain sinusta emmekä Abdista. Emmekä kaipaa turhia välikäsiä ja informaatio vuotoja.

Meillä olisi töitä sinulle. Hyväpalkkaista työtä.

Kysyin heti miksette palkanneet Abdia.

Abdi on vanha pummi joka pysyy aina pikkutekijänä.

Sinä olet pärjännyt noin hyvin jo näin nuorena ja käsittääkseni sinulla ei ole ongelmia suomen eikä kansainvälisen poliisin kanssa.

Totesin, että ei ole joo.

Hetken olin jopa ylpeä itsestäni. Olo oli kuin jenkkileffassa. Minulla oli mainetta. Minusta oli kuultu.

Valeij kysyi, että olenko kiinnostunut.

Tässä kohtaa olisi varmaan pitänyt kysyä palkkiosta, mutta olin niin innoissani kehuista, että se unohtui.

Sanoin vaan että työt ja uralla eteneminen kiinnostaa aina.

Valeij avasi kirjekuoren ja näytti kuvan. Asiakas on kiinnostunut BMW M5 merkkisestä autosta. Uudehko, virheetön ja vain musta kelpaa.

Tajusin heti kysyä, entäs sisustan väri.

Yhtäkkiä Nikolai ärähti nauramaan etupenkillä ja totesi, onpa fiksu poika.

Valeij hymähti myös ja totesi siihen, että musta tai valkoinen nahkasisusta käyvät.

mhhhh ajattelin.

Ongelmana vain se että, en osaa varastaa noin uusia autoja, uuteen autoon kun, ei sorkkaraudalla tai itse tehdyllä avaimella pääse. Totesin pohdiskelun jälkeen.

Valeij hymähti taas ja antoi minulle auton etupenkillä olleen mustan nahkasalkun.

Tässä tarvittavat ohjeet ja välineet, sekä ohjeet auton toimittamiseen. Sinulla on neljä päivää aikaa. Jos et onnistu palauta kaikki tarvikkeet auton palautus paikkaan. jos jäät kiinni tai menetät salkun sisällön, takaamme, että tämä oli viimeinen keikkasi.. kaveri kaivoi puhelinta taskusta. antoi sen minulle.

Tulee tekstiviestejä joka viikkoja. Viesteissä on autoja joita, voit varastaa meille. Kun olet varastanut auton, sinulla on yksi tunti aikaa toimittaa se auto meille. Auto pitää olla ehjä. heti kun olet saanut auton haltuun soita tähän numeroon ja sano vain autonmalli ja sulje puhelin. Me hoidamme loput, sinun ei tarvitse kuin keretä sovittuun paikkaan ajoissa.

Jos olet jäämässä kiinni, ota puhelimesta sim kortti ja nielaise se. Muuten sinulla isoja ongelmia ymmärrätkö. me edellytämme täydellistä osaamista, täydellistä aikataulutusta, sekä täydellistä vaikenemista kiinni jäädessäsi. Meillä on muuten keinot vaimentaa sinut, ymmärrätkö?

Hah, minäkö jäisin kiinni ja sitä paitsi sika makee kännykkä. Otin puhelimen, yritin vaikuttaa ammattilaiselta, mutta en voinut olla hymyilemättä.

 

 

Auton ovi aukesi ja huomasin, että olimme taas Kannelmäessä. Abdi odotti meitä siellä edelleen.

Onnea matkaan sanoi Valeij

Nikolai sanoi jotain Venäjäksi mitä en ymmärtänyt sitä.

Nousin autosta.

Ovi pärähti kiinni ja musta mersu poistui paikalta.

 Seuraavaksi Abdi totesi, älä kerro minulle mitään, mitä kuulit tai mitä tule tapahtumaan. Jos haluat vielä minulle tehdä töitä niin ilmoittele, mutta minua älä sotke venäläisten asioihin. Onko selvä???

tajusin vain nyökätä.

Abdi oli jo hypännyt varastamaani Toyota Hiaceen ja lähti.

Seisoin yksin Kannelmäen juna-aseman parkkipaikalla, musta salkku kädessä.

Aina, kun katsoo elokuvia, missä joku iso kiho tienaa miljoonia ja muut tekevät hänelle halvalla töitä. Minua alkoi kovasti kiehtoa ajatus, että se voisin olla minä. Tuntui jotenkin, että se voisi olla mahdollista. Voisin olla joskus iso kiho. Kiho, jota muut kuljettavat mustalla hienolla autolla. Halusinko sitä? En tiennyt.

Noh.. ne nyt olivat tässä vaiheessa vain ajatus toive ja tavoite. Ensimmäinen tavoite ja rakkain haave olisi ostaa oma auto.

Menin taas tuttuun tapaan Bussilla kotiin ja odotin että vanhemmat nukahtivat ja aloin tutkia tarkemmin venäläisten antamaa mustaa nahkaista salkkua. Salkku oli täynnä erilaisia sähköisiä atk laitteita. Paljon erilaisia tietokone ohjelmia. Kaksi kannettavaa tietokonetta. Pitkästä aikaan oli palattava takaisin maan pinnalle. En minä osaa, enkä itsenäisesti koskaan oppisi näitä laitteita käyttämään. Tarvitsisin ystävieni apua.

Ystäviä joihin luotin ja ystäviä jotka olin tuntenut pitkään. Ennen kaikkea ystäviä joilta löytyi erilaisia taitoja. Vaikeata tehdä aloite, miten saisin kerrottua ystävilleni ja marille, että olin ammattirikollinen, ja että olin ollut sitä jo pitkään. Mitä he ajattelisivat minusta, millaiset tulevaisuuden suunnitelmat heillä oli? Mitä jos, ne eivät suostu? Mitä jos olin aivan naurettava heidän mielestään. Mitä jos he paheksuisivat autovarkaan uraa. Mitä jos, he pelästyvät niin paljon, että menevät poliisin puheille?

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 17

 

Matkalla kotiin bussissa sitten avasin kirjekuoren. Jumaliste, 5000 euroa rahaa. Sen verran löytyi kirjekuoresta, jonka olin venäläisiltä saanut.  Yksi keikka. Jälkikäteen vasta sain tietää, että auto jonka onnistuu saamaan varastettua niin että, avainkin on mukana, niin sen arvo on kolminkertainen verrattuna autoon, johon niin sanotusti joutuu tunkeutumaan.  Okei joku varmasti rikastuu minua vielä enemmän, sillä autolla, mutta auton säilyttäminen, myynti ja saaminen se pois maasta jne. Luulen, että minun korvaus työstäni olivat ihan ok.

Miten yksi yö voi kulua päässään niin paljon erilaisia ajatuksia. Toisaalta tunsin itseäni tyhmäksi, kun olin niitä vanhoja japanilaisia romuja varastanut. Toisaalta taas nyt oli ollut isommat riskit ja poliisikin on varmasti kiinnostut, asiasta vielä enemmän, onhan kyseessä uusi ja kallis BMW.  Auton öh.. entisen omistajan tuntien luulen, että hänkään ei jätä asiaa helpolla.

Kuvittelisi, että minunlaiseni tavallinen kundi Itä-Helsingistä ei niin helposti kiinnostuisi maallisesta roinasta. No toisin kävi, kelloja, farkkuja, nahkarotsia, pelejä ja puhelimia. Mistä teini ikäinen voisi ikinä haaveilla.

Olihan se vaikeata salata mistä se kaikki roina on tullut. Kavereille sanoin, että isovanhemmat ostivat. Porukoille taas joutui usein sanomaan, että on kavereilta lainassa tai, että ostin kirpputorilta.

Jopa parturissakin piti käydä joka viikko, noh olihan minulla siihen rahaa ja olin komeampi kahden värin tukassa. Oma maantienharmaa tukan värini oli niin tylsä.. Lupasin itselleni, että en koskaan enää syö koulun ruokalassa. Vaan ruoat hain aina Subwaysta tai McDonaldsista tai milloin mistäkin ja toki tarjosin kavereillekin. marilta en myöskään pihdannut ikinä mitään.

No 5000 euroa ei riitä pitkälle ja paljon oli vielä ostettavana, jotta elämäni olisi vähintäänkin siedettävää.

Tässä vaiheessa tytötkin alkoivat minusta kiinnostua ja eihän minulla ollut mitään tyttöä vastaan, vaikka Marin kanssa seurustelinkin. Joten rahan tarve kasvoi entisestään.

Alkoi ärsyttää, kun rahat olivat loppu taas. Aloin kiusaa Abdia yhä useammin,

Ketä ne venäläiset olivat ja miten heidän puheilleen pääsisi? kinusin ilta toisen jälkeen Abdilta.

Vanhoja japanilaisia autoja varastamalla en vaan yksinkertaisesti tienannut tarpeeksi rahaa ylläpitääkseni nykyistä elintasoa, enkä halunnut saavuttamastani elintasosta helposti luopua. Ja vanhojen autojen varastaminen tiuhempaan tahtiin ei onnistunut. Olinhan ammattilainen. Seuranta, tarkkailu ja huolellinen toimita, riskien minimointi, se kaikki vei aikaa.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 16

 

KPL 16

No sitten se suuri päivä koitti. Oli edessä ajokoe. Jos nyt vähän skarppaisin, niin saisin ajokortin ja voisin ajaa vihdoinkin laillisesti. Sehän helpottaisi autobisneksiäkin ja voisin viedä marinkin ajelulle. Ja auttaisihan se bändikamojen kuskaamisessa, jos sitä keikkaa olisi. Jännitti toki tosi paljon. En tiedä miksi, osasinhan ajaa tosi hyvin. Ajokoe oli varattu minulle laitakaupungilta, ei Helsingin keskustasta. Ajo-opettajan mukaan siellä läpipääsymahdollisuus oli paljon parempi. Noh siinä ajokoekonttorin pihassa kököttelin, kunnes semmoinen yrmeä vanhempi mies istahti autoon ja kovasti kyseli henkilöllisyystodistusta, kertoi ohjeet, miten toimitaan ja ajokoe alkoi. En voinut olla hymyilemättä, kun ajokoetta ajaessaan tajusin, että jokainen katu oli tuttu ja melkein jokaiselta kadulta olin varastanut auton. Ajokoe meni hyvin ja sain ajokortin.

Ajokokeen jälkeen palasin opettajan kyydillä takaisin autokoululle Vuosaareen. Hyppäsin opettajan kanssa autosta ja piti vielä käydä autokoululla täyttämässä jotain papereita. Vielä kerran lämmintä kättä päälle ja poistuin autokoululta ajokortti taskussa. Kävelin autokoulun takapihan ohi ja näin uudestaan sen bemarin millä olin ajokortin suorittanut. Yhtäkkiä päähään iski selvä muistikuva, kun ajo-opettaja oli noussut kanssani autosta, hän oli jättänyt autonavaimen virtalukkoon.

Seuraavaksi jo istuinkin siinä bemarissa ja ajelin kohti Espoota.

 

En edes tiennyt miksi varastin sen bemarin. Se nyt oli vaan niin helppoa. En edes tiedä onko se varastamista, jos tietää, että avaimet on auton virtalukossa, joten ei tarvitse edes murtautua autoon. Avaa ovet käynnistää auton ja lähtee ajamaan.

 

 

Huhu huh auto tuntui hyvältä. Kiihtyi kunnolla ja urheilulliset penkit. Auto näytti hyvältä, tuntui hyvältä ja oli hiljainen. Huhu huh sellaista autoa oli helppoa rakastaa. Ajelin pari tuntia ympäri Espoota.

Sitten, kun bensiini alkoi olla vähissä, aloin ajatella mitä oikein teen, sillä autolla. Kotiin en voinut sitä viedä. Maria en voinut viedä ajelulle sillä, enkä uskaltanut näyttää sitä kavereilleni.

Auto oli varmasti jo ilmoitettu varastetuksi, joten se piti hylätä nopeasti. Lähdin ajelemaan kohti länsiväylää. Ajattelin, että jätän auton, vaikka Westendin rannan parkkipaikalle. Ajattelin että mitä kauemmas sen jätän, sen vähemmän minua siihen voidaan ikinä yhdistää. Kävi myös mielessä, että ajan sen ojaan mutta en nyt näin hienoa autoa voisi tuhota.

Länsiväylällä sain hullun idean, mitä jos myisin sen. Soitin abdille ja sanoin että haluisiko nähdä. yleensä se oli koodikieltä, et minulla olisi taas auto tarjolla. Abdi ihmetteli miksi soitan hänelle itse. Sillä normaalisti Abdi ilmoitti itse, milloin halusi minun hankkivan auton. Ihmetystä herätti varmasti myös se, että soitin keskellä kaunista päivää. Abdi empi ja sanoi, että nähdään illalla. Sanoin, että kaikki kunnossa. Tarkoittaa, että en ole jäänyt kiinni poliiseille, mutta totesin että pitäisi nähdä nyt.

Abdi oli hetken hiljaa, kunnes totesi, että ok, tule Tattarisuolle. Ajoin länsiväylältä kehä ykköselle, sieltä malmin kautta Tattarisuolle.

Olisittepa nähneet Abdin naama, kun tulin suu virneessä ulos uudesta bemarista. Abdi oli pelästynyt, suorastaan kauhuissaan.

`MITÄ VITTUA` hän huusi ja sanoi vie tämä heti pois tästä. Kysyi, kuinka kauan auto ollut minulla?

Sanoin, että kohta kolme tuntia. Sitten Abdi rauhoittui pikkuisen. Kolmessa tunnissa varkaus ei ole vielä päässyt poliisin etsittyjen listalle.

Abdi sanoi tupakkaa sytyttäen, että hänellä ei ole mitään käyttöä sellaiselle autolle. Sanoin sitten jättäväni auton jonnekin muualle poliisien löydettäväksi. Olin jo kävelemässä takaisin autolle, kun Abdi kutsui takaisin ja sanoi odota vähän. Abdi otti puhelimen ja soitti jonnekin. Abdi puhui jollekin pitkään englanniksi. Sen verran sain selvää, että auton merkistä ja mallista puhuttiin ja myös ajasta kauan auto oli ollut kateissa. Lopultakin Abdi lopetti puhelun. Kirjoitti osoitteen paperilappuun ja sanoi vie auto sinne, nopeasti ja älä naarmuta autoa vain ehjä kelpaa. Vie nopeasti.

En jäänyt ihmettelemään enkä kyselemään sen enemmän, tuttu adrenaliinin annostus valtasi ja se tuntui paremmalta, kuin pitkään aikaan, koska tilanne oli taas uusi ja jännittävä. Hyppäsin autoon ja lähdin ajamaan, kohti Abdin antamaa osoitetta. Onneksi bemarista löytyi navigaattori, muuten en olisi löytänyt perille.

Navigaattori vei minut länsiterminaaliin. Navigaattori ilmoitti minun olevan perillä, kuin saavuin erään vanhan teollisuushallin pihaan. Heti ajettuani pihaan niin hallin ovet aukesivat, sieltä näkyi tummatukkainen puku päällä oleva keski-ikäinen mies, joka viittosi, että aja sisään.

En edes pelännyt, sillä hetken olin jotenkin vaan ylpeä itsestäni, että olin löytänyt perille ja auto oli ehjä. Ajattelin, että kaikki muutkin olivat varmasti ylpeitä kuten esimerkiksi Abdi. Vaikka ei kai sillä nyt ollut niin väliä. No joo pelästyin ehkä itsekin vähän, kun Abdi oli ollut niin raivona, kuin oli nähnyt bemarin. Sen maailma näytti kaatuvan, kun pihassa oli jotain muuta kun, autot mitä hän itse tilasi varastettavaksi. Suuri helpotus valtasi kehoni, vihdoinkin pääsen bemarista eroon.

Ajoin halliin sisälle, hallin ovet sulkeutuivat perässäni. Valot syttyivät. Halli oli tosi iso. Siellä oli paljon erilaisia kuljetus kontteja ja muutamia kuorma autoja. Nousin autosta. Sama kaveri, joka oli avannut oven, tuli juttelemaan, korostuksesta puheen ollen mies oli venäläinen.

Puhutko suomea poika. kysyi mies

`puhun` vastasin

Yritin kätellä, mutta venäläistä ei kai sellaiset kiinnostaneet.

Seurasiko sinua kukaan? kysyi venäläinen.

Ei seurannut, sanoin minä.

Dimitri, Jugo. huudahti venäläinen.

Kaksi kaveria tuli esiin toinen kalju toinen pitkätukkainen. Kummallakin puvut päällä. Hetken pelästyin mutta ei ne minusta olleet kiinnostuneet. He olivat kiinnostuneet autosta ja alkoivatkin heti, tutkimaan tuomaani bemaria. Heillä oli käytössä, vaikka mitä vempaimia millä he tutkivat auton moottoria, pohjaa ja sisustaa.

Jotain se toinen sanoi venäjäksi, kun oli käynyt autossa istumassa. Mies joka seiso minun vieressä sanoi

Älä poika ikinä jätä osoitetta auton navigaattoriin muistiin.

Nyökkäsin ja tunsin itseni tyhmäksi.

Onko autossa sormenjälkiä? hän kysyi seuraavaksi.

Nyökkäsin taas.

Ajattelin että olenpa tyhmä. Jokaisessa autovarkauksiin liittyvässä leffassa mitä olen katsonut, jokaisella autovarkaalla on hanskat ja minä hölmö varastelin, sitten autoja ilman hanskoja. Mukamas kovakin ammattilainen ajattelin itsestäni.

Dimitri ja Jugo alkoivat, puunaamaan autoa puhtaaksi sormenjäljistä, silkkihanskat kädessä.

Kolmas venäläinen, joka oli minulle ensimmäisenä puhunut, antoi minulle kirjekuoren.

Tässä osuutesi, älä puhu kenellekään hän sanoi.

Osoitti ovea ja meikäläinen lähti kirjekuori kourassa kohti kotia. Minua, jotenkin hävetti niin paljon oma toiminta, että en tajunnut edes kiittää.

 

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

kpl 15

 

Välillä Asirkin pyöri kuviossa. Ainakin Shellin parkkipaikalla se pyöri jossain porukassa. Koulussa sitä e enää näkynyt kauhean paljon ja Shelliläkin se moikkasi nopeasti ja aina se lähti jonkun kyydissä. Bänditreeneissä se kävi, mutta huomasi että se oli ulkona meidän jutuista ja meille hän ei omia juttuja kertonut. Autot joihin se hyppäsi olivat kyllä hienoja. Ainakin se yksi M5 Bemari. Silti miten hienoilta ne autot näyttivät, niissä oli jotain salaperäistä. En tiedä johtuiko kuskeista tai autoista, mutta lähempää tuttavuutta en halunnut tehdä. Kai se oli sitä itsesuojeluvaistoa.

Jimikin alkoi pyöriä kuvioissa mukana. Yhtäkkiä sen pihalta löytyi Nissan 370Z, jonka ympärillä se pomppi ja se ilmoitti sen olevan hänen. Audi oli vaihtunut sporttisempaan autoon. Jätkät olivat niin iloisia ja käytiin kovaa vääntö, kuka pääsi ajamaan ja kuka kyytiin. Auto oli kaksi paikkainen, joten kaikki ei mahtuneet. Jimi antoi kerran minun ja Marin käydä ajelulla. En osannut siitä nauttia ilman ajokorttia, ja Mari nipotti koko ajan vieressä, miksi minun piti ajaa ilman ajokorttia. Jimiä toki kiitin lainasta ja luottamuksesta ja esitin, että olin ollut ihan haltioissani.

Yhä enemmän alkoi syntyä käsitystä siitä, millaista autoa halusin ajaa ja kuinka tärkeätä oli päästä, sillä autolla kovaa.

Ajatukset alkoivat olemaan välillä aika sekavia ja ahneita. Aina kun katsoin ympärilleni näin vaan autoja jota halusin varastaa itselleni omaan käyttöön. Tai varastan niin monta romua, että ostaisin itselleni niin hienon auton, että olisin koko paikan ihailema ja puhuma.

No onneksi järki vielä pysyi jotenkin käsissä, Abdi oli ainakin ilmoittanut, että hän ei mistään tuning romuista mitään maksa. Ovat liian näkyviä järjettömiä normaali käyttäjälle.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

 

KPL 14

Olin normaalisti keikalla yhtenä iltana, hommat sujuivat jo rutiinilla ja olin itsekin vähentänyt keikkoja. Yritinhän olla varovainen ja huolellinen. Keikka meni hyvin ja taas perinteiset 300e taskuun. Seuraavana aamuna olikin poliisit meidän ovella. Onneksi ei ollut vanhemmat kotona. Itse olin vielä nukkumassa, kun ovikello soi. Heräsin, menin avaamaan ovea, toivoen että se olisi Mari tai edes joku kaveri. Olin sen verran unessa, että en pelästynyt. kerkesin vain kähisemään yllättyneenä, että huomenta.

Poliiseilla oli hyppysissään bussilippuni. Toinen poliiseista kysyi, että tiedätkö mistä tämä löytyi. Sanoin, että en tiedä ja että minulta pöllittiin lompakko pari päivää sitten. Poliisi kysyi heti että teinkö asiasta ilmoituksen. Sanoin, että lompakossa oli vain 12e rahaa ja rihkamaa sekä bussilippu niin en tehnyt ilmoitusta. Poliisit hetken mietiskelivät, antoivat minulle bussilippuni ja sanoivat, että kannattaa olla varovainen sillä on varkaita liikkeellä. Kysyin vielä, että mistä bussilippuni oli löytynyt ja selvisi, että se löytyi sieltä mistä olin edellisenä iltana varastanut auton. Hitto miten hölmö olinkaan ollut, no varmaan se putosi taskusta avaimia kaivaessani. Minäkö muka ammattilainen? Ne olivat niitä hetkiä, kun lupasin taas lopettaa ja aloin oikeasti ymmärtämään, että olin rikollinen ja miten huonosti tässä voisi käydä.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 13

Suomessa oli muutenkin pikkuista laman tuntumaa ja kaikki säästelivät ja elelivät varovasti. Lamaa oli kaikkialla maailmassa. Meidän talouteen se ei vaikuttanut. Äidillä oli edelleen paljon siivottavaa. Ehkä isä ei saanut niin paljon vuoroja töistä, kun olisi toivonut, mutta palkkaa hän edelleen sai. Tuntuu, että meidän porukassa se ei vaikuttanut kehenkään. En tiedä johtuiko se lamasta tai jostain muusta, mutta kaikki autot mitä sain vaan varastettua niin kaikki meni. Abdi oli aina sovitussa paikassa ja sovittuun aikaan. Rahat aina käteisellä ja homma ohi.

Vaikka varastetun auton löysinkin nykyisin nopeammin niin yhden auton varastamiseen menisi silti melkein koko viikko. Monta päivää piti mennä bussilla tai fillarilla, seuraamaan auton liikkuvuutta. Naapureita piti tarkkailla ja seurata mistä suunnasta näkyy talojen ikkunoita. Oliko autossa hälyttimet? Missä kunnossa olivat ovien lukot?

Millainen oli omistaja. Hirveä määrä suunnittelua ja tarkkailua. Olinhan luvannut itselleni, etten koskaan jää kiinni. Olin ammattilainen. Koulu kärsi, kun jouduin lintsaamaan ja väsytti, kun takana oli unettomia öitä.

Minkä takia?? Kaikki vaivaisen kolmensadan euron takia. Kuinka pitkälle teinipojalla riitti kolmesta euroa?

Joka päivä syöt ulkona, tarjoat kavereille. Salikortti, vähän vaatetta, leffaliput viikonloppuisin. Karkkia ja vuokra leffoja jne.

Lisäksi vanhojen romu autojen varastaminen alkoi tuntua tylsältä. Kaikkein suurin ongelma oli vanhojen romujen ajettavuus. Oli minulla hyvä maku autojen ulkonäön suhteen. Myös motivoituneena  koululaisena ja alan hommissa, kun olin niin autojen tekniikkakin oli tuttua. Mutta se ajettavuus. Nyt kun autokoulussa pääsi kokeilemaan erilaisia uusia autoja ja kavereillakin alkoi olemaan hienoja autoja. Okei lähinnä kavereiden vanhemmilla mutta kaverithan niitä ajoi. Sainhan minäkin kokeilla, vaikka sitä ajokorttia ei vielä löytynytkään. Kaikki kaverit tiesivät kesätyöstäni bussivarikolla, joten kukaan ei epäillyt ajotaitoani. Vapaa aika alkoikin kulua enimmäkseen `tiksin munkilla` pyörimiseen. `Tiksi Munkki` on eräs kierros vantaan Tikkurilassa, jossa me kaikki rakkaat autoharrastajat viihdyimme. Tonilla oli oma Opel Manta. No olihan se aika vanha mutta aika sporttinen silti. Jimillä meni lujaa, sillä hänen isänsä osti Jimille uuden Audi A6: sen heti kun Jimi sai ajokortin. Hänen autokoulu sujui melko nopeasti, sillä rahasta ei ollut pulaa. Minun autokouluni eteni sitä tahtia, miten isä sai laskuja maksettua. Yhden autokoululaskun maksoin omista käteisellä ja sanoin kotona, että sain alennusta kuin olin niin hyvä oppilas. Kaikki vain siksi, että saisin ajokortin pikkuisen nopeammin. 

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 12

 

Pidinkin taukoa hetken, mutta sitten tuli aika täyttää 18 vuotta. No nyt oli sitten aika hankkia se ajokortti. Kotona tietenkin alkoi hirveä masennus ja teinipojan kauhea suru. Ne jutut kuinka monella kaverilla se ajokorttikortti jo oli ja miten tärkeä se minulle oli.

Olisihan mulla ollut rahaa ajokorttiinkorttiin, mutta miten selität isälle ja äidille, että persaukinen teinipoika maksoi juuri tuhat euroa maksavan ajokortin. Päättelin nimittäin, että sen salaaminen, että minulla on ajokortti olisi ollut pidemmän päälle mahdotonta, varsinkin silloin kun aletaan keskustelemaan auton ostosta ja parkkiruudun hakemisesta taloyhtiöstä ja jatkuva ruinaaminen isältä, että hän auttaisi auton korjaamisessa.

Oli kauheata katsoa, kuinka isän piti ajaa bussia melkein kellon ympäri, jotta saataisiin minulle se ajokortti. Silloin päätin, että minusta tulisi vähintään yhtä hyvä isä.

Autokoulu kun alkoi, niin jännitti ihan sikana. En tiennyt miksi, mutta kai se johtui siitä, että luulin, että ympärilläni oli parempia eli rikkaampia ihmisiä. Tonilla ei ollut varaa ajokorttiin, eikä hänen vanhemmillaan ollut autoakaan, joten hän aina kovaan ääneen väitti, että ei välittänyt koko touhusta. Hän on rokkari ja rokkarit ovat aina kännissä, joten hän ei aja eikä tarvitse ajokorttia. Makella oli jo ajokortti, okei tuntui, että kaikilla muilla oli jo ajokortit.

Menin siis autokouluun yksin ja kyllä jännittä. Myöhemmin sitä ajatteli, että miksi jännitti. Olin kaveri, joka osasi ajaa paremmin autoa, kuin autokouluopettaja itse.

 

Ilmoittauduin, autokouluun Vuosaaressa. No siinä vasta hieno paikka. Kauniit pimut liikenneopettajina opettamassa ja autoina vain Audeja ja Bemareita.

Istuin siinä teoriatunnit ja jossain vaiheessa sain sitten niitä ajotuntejakin. Teoriatunneilla opin sentään jotain uuttaa, aloin itsekin ajatella, että miten olin selvinnyt tähän asti osaamatta yhtään liikennesääntöjä.

Teoriatunneilla tutustuin myös Jimiin. Varmaan johtuu siitä, että olimme ainoat, jotka kävivät tupakalla teoriatuntien välissä tauoilla. Jimiä jännitti ajaminen, joten yritin antaa jotain vinkkejä. Tulimme hyvin juttuun. Jimi oli karatemestari, treenasi paljon ja oli kovassa kunnossa. Karatejutut sopivat Jimille, koska hän oli aasialaista syntymäperää. Ja rahaakin hänen perheellään tuntui olevan, sillä kerran teoriatuntien jälkeen, Jimi kutsui minut erääseen ravintolaan syömään. Ruoka ei maksanut mitään sillä Jimin isä omisti ravintolan. Jimi ei bändijutusta tai musiikista ollut kiinnostunut, mutta autot olivat myös hänen intohimonsa.

Meistä tulikin hyviä ystäviä ja Jimista osa meidän kaveriporukkaa.

Itse ajamisessa ei ollut mitään uuttaa ja sehän teki ajo-opettajani työstä helppoa. Meinasi kerran tulla pissat housuun, kun ajo-opettajani Minna totesi ” sähän ajat, kuin autovaras. Kovaa ja huolimattomasti” . Onneksi otimme siihen kunnon naurut päälle.

Kerran ajoimme Kalliossa, kun poliiseilla oli ratsia ja kaikki puhallutettiin. Tuntui, kun maailma olisi pysähtynyt kun poliisi lähestyi autoamme. Oli, kuin jotain unta, en edes muista miten sain auton pysähtymään ja ikkunan auki. Sydän oli karkaamassa rinnasta, vettä valui silmistä ja hikoilin t-paitani aivan märäksi. Katsoin poliisia silmiin, en nähnyt siinä vihollista vaan tavallisen miehen joka teki töitään. Jotenkin sillä sekunnilla pelkoni poliiseja kohtaan hävisi. Tavallisia ihmisiä hekin  ovat. Ei minua parempia eikä ainakaan ylivoimaisia. Silti vannoin itselleni, että en koskaan halua jäädä kiinni autovarkaudesta. Lupasin itselleni suunnitella mahdolliset tulevat keikat entistä paremmin.

Pienikin riski niin sitä keikkaa ei heitetä. Raha ei ole tärkeintä vaan rahan tulon jatkuvuus. Se erottaa  ammattilaisen ja amatöörin.

Lähdettyämme liikkeelle, kun Minna katsoi hikoiluani ja totesi ” ethän sitten koskaan aja humalassa, muuten tulee ongelmia poliisien kanssa”.

Katsoin Minnaa silmiin ja totesin ” jos minulla tulee ongelmia poliisien kanssa, niin se ei johdu alkoholista”.

Siihen vedin vielä kunnon virneen päälle. Minna ei selvästi koskaan ymmärtänyt mitä tarkoitin, mutta nyökkäsi siihen ja yritti hymyillä.

Autokoulun aikaan bisneksillä meni hyvin. Ajaminen sujui ajotunneilla hyvin ja helposti. Sain aika usein toivoa myös missä ajaisimme, joten tulevien keikka kohteiden metsästäminen sujui hyvin. Keskellä päivää ja ilman hikoilua tai pyöräilyä.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS
Post Icon

KPL 11

 

Riskien olemassaolo muistui minulle mieleen taas kerran. nyt lähempänä totuutta, kuin koskaan aikaisemmin. Länsimäestä löytyi aika hyväkuntoinen Toyota Corolla. Pikkusen ruosteessa oleva loistoyksilö vuodelta 87. Sain homman hyvin käyntiin, autoon pääsin helposti ja käyntiin sain sen Abdin antamalla ns. yleisavaimella. Keikka oli ihan perus ja en uskonut, että mitään ongelmia tulee. Lähdin ajamaan kohti Itäväylää, läpi Vesalan. Yhtäkkiä huomasin taustapeilistä punaista ja sinistä vilkkuvaa valoa. pelästyin niin pahasti, että jähmetyin välittömästi. Jalka nousu kaasupolkimelta ja päästin ratista irti. Onneksi vauhtia oli ollut vähän, sillä olin vaan hissukseen ajellut läpi omakotitalo alueen. Auto valui, kohti tienreunassa olevaa kanttikiveä ja sammui siihen.

Heti, kun auton moottori oli sammunut, nousin reaktiosta autosta ja en halunnut muuta, kuin juosta pyytämään poliisilta anteeksi ja selittämään kaiken. Poliisiautosta mikrofonista kuului ääni

”Pysy ajoneuvossasi”

Huusin itkuisella äänellä takaisin ” Mitä”

Poliisit tuli ulos autostaan. Toinen poliisi lähestyi minua ja osoitteli taskulampullaan. Toinen taas kiersi taakseni ja tarkasteli autoani taskulampullaan.

Poliisi joka tarkasteli minua kysyi

” Kenen auto tämä on”

Yritin kuulosta mahdollisimman pelästyneeltä teiniltä

” Se on minun iskän sanoin”

Tämä on hetki joka tekee alkoholistin elämästä lopun tai sitten minun tapauksessani lopun autovarkaan elämästä. Joko se poliisi pyytää puhaltamaan alkometriin tai pyytää ajokorttia ja rekisteriotetta.

Kumpikin poliisi oli rauhallisen oloisia, joten tiesin, että kukaan ei ollut etsimässä minua tai autoa. Auto oli varastettu vasta niin vähän aikaa, että en uskonut, että se oli vielä ilmoitettu varastetuksi. No nyt oli sitten autovarkaalla onnea. Toinen poliiseista kyllä kierteli autoa etsien murron jälkiä, sai pettyä, sillä Abdin antama yleisavain näytti ihan normilta avaimelta virtalukossa ja kaikki ovien lukotkin olivat ehjät.

Toinen poliisi tuli minua kohti ja pyysi puhaltamaan alkometriin. Promillet näyttivät nollaa. Totta kai juominen ja ammattilaisuus eivät sopineet koskaan yhteen. Nautin kyllä usein Corona merkkistä olutta, mutta, kun olin töissä, join vain Red Bulia.

Poliisit toivottivat hyvää matkaa ja ajoni jatkui. Käteni ja jalkani tärisivät niin pahasti, että en muista miten olin päässyt liikkeelle silloin. Vein auton Abdille ja vannoin lopettavani hommat. En tietenkään kertonut Abdille välikohtauksesta mitään, enkä kertonut sille aikovani lopettaa. Halusin mennä nukkumaan kotiin ja miettiä asioita rauhassa.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS