KPL 12

Pidinkin taukoa hetken, mutta sitten tuli aika täyttää 18 vuotta. No nyt oli sitten aika hankkia se ajokortti. Kotona tietenkin alkoi hirveä masennus ja teinipojan kauhea suru. Ne jutut kuinka monella kaverilla se ajokorttikortti jo oli ja miten tärkeä se minulle oli.

Olisihan mulla ollut rahaa ajokorttiinkorttiin, mutta miten selität isälle ja äidille, että persaukinen teinipoika maksoi juuri tuhat euroa maksavan ajokortin. Päättelin nimittäin, että sen salaaminen, että minulla on ajokortti olisi ollut pidemmän päälle mahdotonta, varsinkin silloin kun aletaan keskustelemaan auton ostosta ja parkkiruudun hakemisesta taloyhtiöstä ja jatkuva ruinaaminen isältä, että hän auttaisi auton korjaamisessa.

Oli kauheata katsoa, kuinka isän piti ajaa bussia melkein kellon ympäri, jotta saataisiin minulle se ajokortti. Silloin päätin, että minusta tulisi vähintään yhtä hyvä isä.

Autokoulu kun alkoi, niin jännitti ihan sikana. En tiennyt miksi, mutta kai se johtui siitä, että luulin, että ympärilläni oli parempia eli rikkaampia ihmisiä. Tonilla ei ollut varaa ajokorttiin, eikä hänen vanhemmillaan ollut autoakaan, joten hän aina kovaan ääneen väitti, että ei välittänyt koko touhusta. Hän on rokkari ja rokkarit ovat aina kännissä, joten hän ei aja eikä tarvitse ajokorttia. Makella oli jo ajokortti, okei tuntui, että kaikilla muilla oli jo ajokortit.

Menin siis autokouluun yksin ja kyllä jännittä. Myöhemmin sitä ajatteli, että miksi jännitti. Olin kaveri, joka osasi ajaa paremmin autoa, kuin autokouluopettaja itse.

Ilmoittauduin, autokouluun Vuosaaressa. No siinä vasta hieno paikka. Kauniit pimut liikenneopettajina opettamassa ja autoina vain Audeja ja Bemareita.

Istuin siinä teoriatunnit ja jossain vaiheessa sain sitten niitä ajotuntejakin. Teoriatunneilla opin sentään jotain uuttaa, aloin itsekin ajatella, että miten olin selvinnyt tähän asti osaamatta yhtään liikennesääntöjä.

Teoriatunneilla tutustuin myös Jimiin. Varmaan johtuu siitä, että olimme ainoat, jotka kävivät tupakalla teoriatuntien välissä tauoilla. Jimiä jännitti ajaminen, joten yritin antaa jotain vinkkejä. Tulimme hyvin juttuun. Jimi oli karatemestari, treenasi paljon ja oli kovassa kunnossa. Karatejutut sopivat Jimille, koska hän oli aasialaista syntymäperää. Ja rahaakin hänen perheellään tuntui olevan, sillä kerran teoriatuntien jälkeen, Jimi kutsui minut erääseen ravintolaan syömään. Ruoka ei maksanut mitään sillä Jimin isä omisti ravintolan. Jimi ei bändijutusta tai musiikista ollut kiinnostunut, mutta autot olivat myös hänen intohimonsa.

Meistä tulikin hyviä ystäviä ja Jimista osa meidän kaveriporukkaa.

Itse ajamisessa ei ollut mitään uuttaa ja sehän teki ajo-opettajani työstä helppoa. Meinasi kerran tulla pissat housuun, kun ajo-opettajani Minna totesi ” sähän ajat, kuin autovaras. Kovaa ja huolimattomasti” . Onneksi otimme siihen kunnon naurut päälle.

Kerran ajoimme Kalliossa, kun poliiseilla oli ratsia ja kaikki puhallutettiin. Tuntui, kun maailma olisi pysähtynyt kun poliisi lähestyi autoamme. Oli, kuin jotain unta, en edes muista miten sain auton pysähtymään ja ikkunan auki. Sydän oli karkaamassa rinnasta, vettä valui silmistä ja hikoilin t-paitani aivan märäksi. Katsoin poliisia silmiin, en nähnyt siinä vihollista vaan tavallisen miehen joka teki töitään. Jotenkin sillä sekunnilla pelkoni poliiseja kohtaan hävisi. Tavallisia ihmisiä hekin  ovat. Ei minua parempia eikä ainakaan ylivoimaisia. Silti vannoin itselleni, että en koskaan halua jäädä kiinni autovarkaudesta. Lupasin itselleni suunnitella mahdolliset tulevat keikat entistä paremmin.

Pienikin riski niin sitä keikkaa ei heitetä. Raha ei ole tärkeintä vaan rahan tulon jatkuvuus. Se erottaa  ammattilaisen ja amatöörin.

Lähdettyämme liikkeelle, kun Minna katsoi hikoiluani ja totesi ” ethän sitten koskaan aja humalassa, muuten tulee ongelmia poliisien kanssa”.

Katsoin Minnaa silmiin ja totesin ” jos minulla tulee ongelmia poliisien kanssa, niin se ei johdu alkoholista”.

Siihen vedin vielä kunnon virneen päälle. Minna ei selvästi koskaan ymmärtänyt mitä tarkoitin, mutta nyökkäsi siihen ja yritti hymyillä.

Autokoulun aikaan bisneksillä meni hyvin. Ajaminen sujui ajotunneilla hyvin ja helposti. Sain aika usein toivoa myös missä ajaisimme, joten tulevien keikka kohteiden metsästäminen sujui hyvin. Keskellä päivää ja ilman hikoilua tai pyöräilyä.