KPL 18

 

Eräänä iltana, kun olin saanut taas pikkukeikan hoidettua niin ajelin taas aivan normaalisti kohtia auton luovutus paikkaa Kannelmäessä. Tällä kertaa kohteena oli ollut vanha Toyota Hiace, pakettiautojen kuningas. Romu rotisko, jonka omista oli varmasti kiitollinen, että edes viitsin varastaa sen romun. Lähestyin kohtaamispaikkaa, kun huomasin, että  Abdi ei ollut yksin. Paikalla oli uusi musta Mersedes-Benz ja kaksi mustiin pukuihin pukeutunutta miestä. Kummallakin oli pitkä musta nahkatakki ja kummatkin polttivat tupakkaa kuten Abdikin.  Ensimmäinen ajatus * APUA KYTÄT*. Kylmänviileästi jatkon matkaa enempää siihen suuntaan katsomatta. Huomasin kuitenkin iloikseni, että ns. poliisit eivät lähtenyt seuraamaan. Hetken päästä omakin tyhmyyteni alkoi naurattamaan. Suomessa poliisit mustalla mersulla ja mustiin pukeutuneena. Ja aivan varmasti olisivat Abdin kanssa rennosti röökillä. Hymähdin ja käänsin auton ympäri ja ajoin kohtauspaikalle. Päästyäni ulos autosta Abdi riensi minua vastaan iloisempana kuin koskaan aikaisemmin olin nähnyt.

 ’tässä on minun huippumieheni ’  Abdi sanoi kovaan ääneen, ja taputti minua olkapäälle.

Samalla tokaisi minulle kuiskaten, käyttäydy kakara nätisti, jos haluat paljon helppoa rahaa. Miehet mustissa olivat Valeij ja Nikolai. He katselivat minua ja kättelivät kohteliaasti ja esittelivät itsensä.  Kummatkin puhuivat melko huonoa Suomea, mutta kyllä siitä selvää sai.  Ainakaan kumpikaan ei vaikuttanut pitävän minua kakarana ja kohtelivat minua jotenkin arvokkaasti.

Saammeko pyytää’  sanoi Valeij ja osoitti avokämmenellä kohti auto, jossa oli ovi auki.

Nyökkäsin ja astuin kohti autoa.

Heti kun, sain istuttua autoon, niin Valeij laittoi oven kiinni ja Nikolai istui jo etupenkillä. Mersu lähti liikkeelle.

Pikkuisen jännitti, kuin katsoin haikeana takalasista ulos nähdäkseni, kuinka Abdi jätettiin kylmästi yksin parkkipaikalle.

Valeij tuli kanssani takapenkille. Siinäpä vasta siisti mersu, luksusta löytyi. Kaikki oli mustaa nahkaa ja erittäin siistiä. auto tuoksui ihan uudelle. Tässä autossa ei paljon ole tupakkaa polteltu, ajattelin.

Valeij aloitti keskustelun:

Sinä siis varastat autoja, hän kysyi.

kyllä’ vastasin

Millaisia autoja.

Kerroin varastavani vanhempia autoja. Olin erittäin tarkka, että en kertonut mistäpäin ja, että ne kaikki meni Abdille.

Seuraavaksi Valeij jo kysyi yhteyksistäni Abdiin.

Vanha tuttu vastasin.

Valeij hymyili . Pidän siitä kun, olet vähäsanainen ja et paljasta mitään.

kiitos sanoin.

Valeij sanoi’ tiedän kyllä tarkkaan touhuistasi ja yhteyksistäsi Abdiin ja mikä teidän välinen suhde on.

onko hän sinulle muuta kun keikkojen ostaja.

Vastasin, että ei.

Hyvä sanoin valeij.

Me nimittäin olemme kiinnostuneita vain sinusta emmekä Abdista. Emmekä kaipaa turhia välikäsiä ja informaatio vuotoja.

Meillä olisi töitä sinulle. Hyväpalkkaista työtä.

Kysyin heti miksette palkanneet Abdia.

Abdi on vanha pummi joka pysyy aina pikkutekijänä.

Sinä olet pärjännyt noin hyvin jo näin nuorena ja käsittääkseni sinulla ei ole ongelmia suomen eikä kansainvälisen poliisin kanssa.

Totesin, että ei ole joo.

Hetken olin jopa ylpeä itsestäni. Olo oli kuin jenkkileffassa. Minulla oli mainetta. Minusta oli kuultu.

Valeij kysyi, että olenko kiinnostunut.

Tässä kohtaa olisi varmaan pitänyt kysyä palkkiosta, mutta olin niin innoissani kehuista, että se unohtui.

Sanoin vaan että työt ja uralla eteneminen kiinnostaa aina.

Valeij avasi kirjekuoren ja näytti kuvan. Asiakas on kiinnostunut BMW M5 merkkisestä autosta. Uudehko, virheetön ja vain musta kelpaa.

Tajusin heti kysyä, entäs sisustan väri.

Yhtäkkiä Nikolai ärähti nauramaan etupenkillä ja totesi, onpa fiksu poika.

Valeij hymähti myös ja totesi siihen, että musta tai valkoinen nahkasisusta käyvät.

mhhhh ajattelin.

Ongelmana vain se että, en osaa varastaa noin uusia autoja, uuteen autoon kun, ei sorkkaraudalla tai itse tehdyllä avaimella pääse. Totesin pohdiskelun jälkeen.

Valeij hymähti taas ja antoi minulle auton etupenkillä olleen mustan nahkasalkun.

Tässä tarvittavat ohjeet ja välineet, sekä ohjeet auton toimittamiseen. Sinulla on neljä päivää aikaa. Jos et onnistu palauta kaikki tarvikkeet auton palautus paikkaan. jos jäät kiinni tai menetät salkun sisällön, takaamme, että tämä oli viimeinen keikkasi.. kaveri kaivoi puhelinta taskusta. antoi sen minulle.

Tulee tekstiviestejä joka viikkoja. Viesteissä on autoja joita, voit varastaa meille. Kun olet varastanut auton, sinulla on yksi tunti aikaa toimittaa se auto meille. Auto pitää olla ehjä. heti kun olet saanut auton haltuun soita tähän numeroon ja sano vain autonmalli ja sulje puhelin. Me hoidamme loput, sinun ei tarvitse kuin keretä sovittuun paikkaan ajoissa.

Jos olet jäämässä kiinni, ota puhelimesta sim kortti ja nielaise se. Muuten sinulla isoja ongelmia ymmärrätkö. me edellytämme täydellistä osaamista, täydellistä aikataulutusta, sekä täydellistä vaikenemista kiinni jäädessäsi. Meillä on muuten keinot vaimentaa sinut, ymmärrätkö?

Hah, minäkö jäisin kiinni ja sitä paitsi sika makee kännykkä. Otin puhelimen, yritin vaikuttaa ammattilaiselta, mutta en voinut olla hymyilemättä.

 

 

Auton ovi aukesi ja huomasin, että olimme taas Kannelmäessä. Abdi odotti meitä siellä edelleen.

Onnea matkaan sanoi Valeij

Nikolai sanoi jotain Venäjäksi mitä en ymmärtänyt sitä.

Nousin autosta.

Ovi pärähti kiinni ja musta mersu poistui paikalta.

 Seuraavaksi Abdi totesi, älä kerro minulle mitään, mitä kuulit tai mitä tule tapahtumaan. Jos haluat vielä minulle tehdä töitä niin ilmoittele, mutta minua älä sotke venäläisten asioihin. Onko selvä???

tajusin vain nyökätä.

Abdi oli jo hypännyt varastamaani Toyota Hiaceen ja lähti.

Seisoin yksin Kannelmäen juna-aseman parkkipaikalla, musta salkku kädessä.

Aina, kun katsoo elokuvia, missä joku iso kiho tienaa miljoonia ja muut tekevät hänelle halvalla töitä. Minua alkoi kovasti kiehtoa ajatus, että se voisin olla minä. Tuntui jotenkin, että se voisi olla mahdollista. Voisin olla joskus iso kiho. Kiho, jota muut kuljettavat mustalla hienolla autolla. Halusinko sitä? En tiennyt.

Noh.. ne nyt olivat tässä vaiheessa vain ajatus toive ja tavoite. Ensimmäinen tavoite ja rakkain haave olisi ostaa oma auto.

Menin taas tuttuun tapaan Bussilla kotiin ja odotin että vanhemmat nukahtivat ja aloin tutkia tarkemmin venäläisten antamaa mustaa nahkaista salkkua. Salkku oli täynnä erilaisia sähköisiä atk laitteita. Paljon erilaisia tietokone ohjelmia. Kaksi kannettavaa tietokonetta. Pitkästä aikaan oli palattava takaisin maan pinnalle. En minä osaa, enkä itsenäisesti koskaan oppisi näitä laitteita käyttämään. Tarvitsisin ystävieni apua.

Ystäviä joihin luotin ja ystäviä jotka olin tuntenut pitkään. Ennen kaikkea ystäviä joilta löytyi erilaisia taitoja. Vaikeata tehdä aloite, miten saisin kerrottua ystävilleni ja marille, että olin ammattirikollinen, ja että olin ollut sitä jo pitkään. Mitä he ajattelisivat minusta, millaiset tulevaisuuden suunnitelmat heillä oli? Mitä jos, ne eivät suostu? Mitä jos olin aivan naurettava heidän mielestään. Mitä jos he paheksuisivat autovarkaan uraa. Mitä jos, he pelästyvät niin paljon, että menevät poliisin puheille?