kpl 6

Matka kohti Kannelmäkeä kesti tunnin. Se oli elämäni pisin juna ja metro matka. Ajatukset olivat todella sekaisin. tiesin tekeväni väärin. Väärin tekeminen ei edes ollut se pahin asia, vaan pelko elämän muutoksesta. Olin aina tottunut olemaan tavallinen tylsä poika. Jännitys ja muutos olivat minulle liika. Hetken ajattelin, kuinka paljon kaipasin enemmän rahaa ja kuinka kateellisia kaverit olisivat. Ajattelin myös, että vaikka isäni ei saisi tietää minun tulevasta työkuvioistani näyttäisin, hänelle mielessäni, että pystyn siihen. Ja kuinka Mari minua ihailisi, kun olisin salaperäinen. Mari oli simppeli tyttö eikä kaivannut kalliita tavaroita, eikä raha tehnyt häneen vaikutusta, mutta että olisi mahdollisuus ostaa hänelle, niin sekin olisi jotain. Aina välillä taas tärisin pelosta, kun pelkäsin Omaria. Autojen varastamista en osannut pelätä, tekihän Asirkin sitä ja vaikka Asir jäi kiinni, niin olisinhan minä taitavampi ja fiksumpi. Kävin päässä läpi autoleffoja, joissa varastettiin autoja ja ajattelin, että todellakin olen fiksumpi.

Pääsin paikalle Asir ja Abdi odottivat jo vanhassa punaisessa Corollassa ja viittosivat kyytiin. olin helpottunut nähdessäni Asirin tutut kasvot. Kättelin kumpaakin ja poltimme tupakat. Asir tarjosi minulle myös Red Bullin.

Pitkä yö edessä, hän sanoi.

Myöhemmin tajusin, että Abdi ei koskaan heittänyt keikkaa Mersullaan. Mersu oli laillisen yrityksen keulakuva. Virallisesti Abdi pyöritti Tattarisuolla pikkusta autokauppaa. Hän osti ympäri Suomea vanhoja autoja, kuljetti niitä konteissa somaliaan ja yritti myydä niitä siellä voitolla. Satamissa hänellä oli paperit niin sekaisin ja hän esitti, että ei puhu Suomea ja sekoitti rekisterikilpiä, niin sekaan mahtui aina muutama varastettu romu. Ja taisi siellä työskennellä muutama helposti lahjottavissa olevakin kaveri.

Lähdimme siis keikalle, sopivat autot oli Abdila valmiiksi katsottu. Aluksi mallia näytti Asir. Kontulankaaressa vanha Honda Civic oli meidän ensimmäinen kohteemme. Abdi pysäytti kauemmas varjoon ja antoi kiikarit, jotta voisin katsella ja oppia. Asir pääsi hetkessä autoon ja sekunti kaksi auto oli käynnissä ja Asir hävisi parkkipaikalta.

Seuraavaksi ajoimme toiselle keikalle Myllypuroon. En tiedä oliko asia järjestetty minua varten, mutta auto syrjäisellä paikalla ja täysin piilossa katseilta. Lähestyimme Abdin kanssa autoa, vanhaa vaalea sinistä DX Toyota Corollaa. Abdi neuvoi koko ajan lisää uusia juttuja. Seuraa autoa pari päivää opettele omistaja autonkäytön rytmi. Jos auto vain seisoo viikosta toiseen parkkipaikalla paikallaan se on rikki, älä ota. Abdi neuvoi, miten autoon pääsee sorkkaraudalla tai muilla avaimilla. Abdi kertoi myös mistä tietää onko autossa hälytin. Jos autossa on rattilukko, hylkää se auto Asir neuvoi. Abdi neuvoi myös paljon erilaisia keinoja auton käynnistämiseen. Jos ei avaimella niin miten virtalukon saa irti, miten käynnistetään pihoista. Muista myös tarkista onko bensaa, jos varotusvalot palaa, älä ota. Jos renkaat tyhjät. Älä ota. Jos auto ihan pölyssä se on rikki. Neuvoja tuli tosi paljon ja oloni oli epävarma. Tärkeintä on olla nopea ja luonnollisen näköinen. Kiinni jäädessäsi esitä tyhmää ja sano, että auto on ensimmäinen, jonka olet koskaan varastanut.

Jätimme punaisen Toyotan noin kilometrin päähän rikospaikasta. kävelimme kohti rikospaikkaa. Jännitin kovasti, mutta yritin näyttää mahdollisimman luonnolliselta.

Ota avain sanoi Abdi ja antoi minulle vanhan virta avaimen. Avain on kulunut, työnnä se rauhallisesti virtalukkoon ja käännä hitaasti. Jos ovi ei aukea, esitä etsiväsi avaimia ja kävellään rauhassa nauraen pois. Tärkeintä on päästä nopeasti autoon tai lähteä sieltä pois. Pitkään lukon kimpussa oleminen herättää aina epäilyksiä.

Otin avaimen ja kävelin rennosti kuskin ovea kohti, Abdi taas meni suoraan pelkääjän puolelle autoa, odottamaan, että avaisin hänelle oven. Työnsin avaimen varovasti, oven lukkopesään, välttelin katsomasta ympärilleni. Käänsin avainta ja tiesin, että oven on avauduttava, sillä polveni meinasivat pettää alta jännityksestä. En enää olisi kyennyt kävelemään pois. Käänsin avainta, en liian kovaa vaan melko varovasti, kuten Abdi neuvoi. Ovi aukesi. En voinut olla hymyilemättä, mutta sitten katseen törmäsi Abdin vihaisiin kasvoihin. Virneeni hävisi ja istahdin nopeasti autoon ja avasin Abdille oven.

Esitä puhuvasi kännykkään ja naura välillä luontaisesti. Antaa kuvan, että sinulla ei ole kiire mihinkään, käski Abdi.

Tein niin kuin käskettiin.

Kokeile toisella kädellä, avaimia virtalukkoon, jos auto vaikka käynnistyisi avaimella. Auto käynnistyi samalla avaimella. Uskomatonta miten vähällä pääsin.

Nyt rauhassa, sanoi Abdi. peruutat vaan normaalisti ulos ruudusta ja ajat pois ihan normaalisti niin kuin olisit tehnyt joka aamu.

Melkein sammutin auton, kun lähdin liikkeelle. Niin paljon jännitti ja ei auttanut, että DX Corollan kytkin oli ihan erilainen, kuin isäni auton kytkin. Ajokoemusta minulla kyllä oli mutta, ei kovin monella autolla. Se fiilis, kun ajelin kehä ykköstä kohti tattarinsuota. Olin vasta seitsemäntoista, mutta tunsin itseäni aikuiseksi. Abdi vaikutti myös tyytyväiseltä, sillä laitoin radion päälle ja valitsin kanavan, eikä Abdi suuttunut siitä.

Tattarinsuolle päästyämme, Asir odotti jo siellä ja kyseli naama virneessä no mitäs ammattilainen, lähtikö hyväkin auto mukaan. Abdi tokaisi siihen vaan että hiljaa ja Asir lopetti. Sain koko yön harjoitella Dx Corollalla sekä Honda Civicillä. Treenasin autoon sisään tunkeutumista ja käynnistelyitä erilaisin keinoin ja sain vielä vinkkejä ajamiseen huomaamattomasti, jotta poliisit eivät kiinnostuisi.

Itä-Helsingissä vanhoja Japanilaisia autoja riitti. No oli siellä poliisejakin partioimassa melkoinen määrä. Vanhojen japanilaisten autojen varastaminen osoittautui melko helpoksi, sillä usein auton lukot ja virtalukot olivat niin huonoja, että sisään pääsi jopa jäätelötikulla ja käynnistäminen onnistui samalla jäätelötikulla.

Työni oli yksinkertaista, tehtäväni oli varastaa 80 luvun japanilaisia autoja. Nissan, Toyota tai Mazda merkkisiä autoja enimmäkseen. Toki myös Hondat ja Mitsubishit sekä muut japanilaiset kävivät, jos kunto oli hyvä. Yhden auton varastamisesta Abdi maksoi 300 euroa käteisenä.

Aamuyöstä kun pääsin kotiin, tokaisin vaan itsevarmana vanhemmilleni, että oli ollut ensimmäinen työpäivä bussipysäkkien pesijänä ja ylitöiksi meni. Vanhempani ei muutenkaan uskoneet koulu menestykseeni, joten olivat kai iloisia, kun pääsin töihin eivätkä sanoneet mitään, kun menin nukkumaan, enkä kouluun.