Autovarkaan päiväkirja

 

Olin saanut eräänä iltana porukan kasaan. Pitkästä aikaan niin, että kaikki olivat paikalla. Minä, Asir, Toni, Make, Jimi ja Mari. Vanhempani eivät olleet kotona, joten tiesin tilaisuuteni tulevan. Katsoimme elokuvaa nimeltään´ Puhallettu 60:ssä sekunnissa. Nicolas Cage näytteli pääosaa. Elokuvassa varastettiin lukemattomia määriä hienoja autoja tiukalla aikataululla. Autovarkaat olivat alan ammattilaisia. Heillä oli käytössään parasta ja uusinta tekniikkaa.

Kaikki kattelivat elokuvaa tyytyväisinä. Söimme sipsejä ja joimme Coronaa. Paitsi Jimi, joka joi Red Bullia.

Nyt tai ei koskaan, ajatteli.

Hei miettikääs kaikki, jos meidän elämä olisi tällaista, sain tokaistua.

Tuli erilaisia kommentteja.

Mari nauroi ja totesi  ´ai että teidän suhteilla vai^

Make nauroi ja totesi, että rahalle olisi kyllä käyttöä ja ei hänellä kyllä muutakaan tekemistä olisi.

Toni totesi taas että, tämä on vain elokuva ja oikeassa elämässä kaikki varkaat jäävät aina kiinni.

Asir oli ihmeen hiljainen, tulikohan isän selkäsaunat mieleen, ajattelin. Hän ei ollut varastanut autoja pitkään aikaan. Luulen, että hän ehkä aavisti jotain kuvioistani, mutta ei ollut ikinä puhunut asiasta mitään. Voi olla, että hän tiesi mihin tällä keskustelulla pyrin.

Keräsin kaiken rohkeuteni, nousin pystyyn ystävieni eteen, katsoen heitä silmiin ja kysyin mitä, jos se olisi mahdollista. Olisitteko mukana?

Nyt Asir avasi suunsa, katsoi minua mietteliäästi ehkä myös surullisena ja sanoi että, mukana ollaan.

Muut hiljenivät. Oli hetken hiljaista.

Kunnes Make totesi siihen hilpeänä, että kuten sanoin niin eipä minulla ole muutakaan tekemistä.

Mari alkoi nauraa ja hihitteli, ette te pojat voi olla tosissanne.

Minä ainakin olen ja katsoin Asiria ja Makea, jotka nyökkäsivät hyväksytysti.

Nyt Toni sai suunsa auki ja sanoi, että eihän meillä ole mitään välineitä, eikä ammattitaitoa.

Kyllä on, sanoin ja kaivoin esiin venäläisten antaman työsalkun. Asir ja Toni innostuivat välittömästi. Jumaliste, nämähän ovat ihan kunnon pelivälineet, pojat totesivat.

Nyt Mari oli jo peloissa, ei vitsi pojat te olette ihan tosissanne, hän sanoi ja katsoi minua vihaisena.

Yritin vältellä Marin katsetta, sillä minua kiinnosti mitä mieltä on Jimi, joka ei ollut sanonut vielä mitään.

Mitäs mieltä sinä, kysyin Jimiltä.

En tiedä noista vehkeistä, mutta ei meillä silti ole ammattitaitoa tällaiseen ja mitä me tehtäisiin niillä varastetuilla autoilla, sanoi Jimi mietteliäästi.

Kaikki katsoivat häntä, samalla kuin hän puhui ja tiesin, että parempi kertoa koko tarina. Hain kaikille uudet Coronat ja Jimille Red Bulin. Kerroin heille kaiken alusta alkaen, jossain vaiheessa Asir osallistu kertomiseen, ja myös hänen varkautensa tulivat kertomuksessa esiin.

kerroin kuinka, kaikki li alkanut ja miten varastin autokoulu auton ja kuinka tapasin venäläiset. Kerroin kaiken jopa Abdista, mutta painotin kaikille, että näistä ei voi koskaan puhua ulkopuolisille. Tiesin että kaikki oli kunnossa ja salaisuudet säilyisivät, sillä luotin kaikkiin, jotka siinä huoneessa olivat sinä iltana.

 

 

 

 

Asir seurusteli jonkun mimmin kanssa ja he asuivat Jakomäessä. Asirilla olivat asiat niin hyvin, että se oli saanut Autotalo Laakkoselta. Kävi ilmi, että hänen öiset seikkailut BMW:n kyydissä olivatkin vain seurustelua hänen serkkunsa kanssa, joka työskenteli Laakkosella korjaamopäällikkönä. Asir oli siis päässyt töihin Laakkoselle ja korjasi ja ohjelmoi, siellä uusia bemuja ja sai sieltä täyden koulutuksen.

Toni taas oli työharjoittelussa jossain pelifirmassa, jossa tehtiin täydellisiä ATK ammattilaisia, jotka hallitsivat koodauksista lähtien kaiken tietokoneisiin liittyvää.

Make taas oli pikkuisen maissa, sillä se oli saanut potkut lätkäjengistä, koska oli ryypännyt ja tupakoinut kuntona pilalle. Make asui edelleen vanhempiensa luona, mutta sen porukat olivat eroamassa, joten sen kai jotain piti keksiä. Olihan se edelleen iso ja lihaksikas kaveri, eikä pelännyt tapella, muta tulevaisuuden suunnitelmia hänellä ei kai ollut.

Mari taas työskenteli korukaupassa, oli todella hyvä ihmisten kanssa. Asiakaspalvelu ja kielet olivat hänen työnsä sekä harrastuksensa. Tiesin, että Mari toivoi meidän muuttavan yhteen asumaan, mutta minulla oli tällä hetkellä ihan muita suunnitelmia.

Jimi oli edelleen minun parhaita kavereita ja yritti mukamas olla pelimies. Hän oli vaihtanut taas autoa ja oli hankkinut vuoden 94 Honda NSX:n. Sillä se ajeli ympäriinsä ja leikki tuning jätkää vaikka, ei osannut itse vaihtaa edes rengasta autoonsa. Jimi oli silti kehittynyt kuljettajana ja se ymmärsi, miten ajetaan kovaa liikenteessä, sitten kun oikeasti oli tarve mennä kovaa. Viihdyin jopa sen kyydissä ja opin itsekin uusia asioita ajamisesta.

 

Eräänä iltana, kun olin saanut taas pikkukeikan hoidettua niin ajelin taas aivan normaalisti kohtia auton luovutus paikkaa Kannelmäessä. Tällä kertaa kohteena oli ollut vanha Toyota Hiace, pakettiautojen kuningas. Romu rotisko, jonka omista oli varmasti kiitollinen, että edes viitsin varastaa sen romun. Lähestyin kohtaamispaikkaa, kun huomasin, että  Abdi ei ollut yksin. Paikalla oli uusi musta Mersedes-Benz ja kaksi mustiin pukuihin pukeutunutta miestä. Kummallakin oli pitkä musta nahkatakki ja kummatkin polttivat tupakkaa kuten Abdikin.  Ensimmäinen ajatus * APUA KYTÄT*. Kylmänviileästi jatkon matkaa enempää siihen suuntaan katsomatta. Huomasin kuitenkin iloikseni, että ns. poliisit eivät lähtenyt seuraamaan. Hetken päästä omakin tyhmyyteni alkoi naurattamaan. Suomessa poliisit mustalla mersulla ja mustiin pukeutuneena. Ja aivan varmasti olisivat Abdin kanssa rennosti röökillä. Hymähdin ja käänsin auton ympäri ja ajoin kohtauspaikalle. Päästyäni ulos autosta Abdi riensi minua vastaan iloisempana kuin koskaan aikaisemmin olin nähnyt.

 ’tässä on minun huippumieheni ’  Abdi sanoi kovaan ääneen, ja taputti minua olkapäälle.

Samalla tokaisi minulle kuiskaten, käyttäydy kakara nätisti, jos haluat paljon helppoa rahaa. Miehet mustissa olivat Valeij ja Nikolai. He katselivat minua ja kättelivät kohteliaasti ja esittelivät itsensä.  Kummatkin puhuivat melko huonoa Suomea, mutta kyllä siitä selvää sai.  Ainakaan kumpikaan ei vaikuttanut pitävän minua kakarana ja kohtelivat minua jotenkin arvokkaasti.

Saammeko pyytää’  sanoi Valeij ja osoitti avokämmenellä kohti auto, jossa oli ovi auki.

Nyökkäsin ja astuin kohti autoa.

Heti kun, sain istuttua autoon, niin Valeij laittoi oven kiinni ja Nikolai istui jo etupenkillä. Mersu lähti liikkeelle.

Pikkuisen jännitti, kuin katsoin haikeana takalasista ulos nähdäkseni, kuinka Abdi jätettiin kylmästi yksin parkkipaikalle.

Valeij tuli kanssani takapenkille. Siinäpä vasta siisti mersu, luksusta löytyi. Kaikki oli mustaa nahkaa ja erittäin siistiä. auto tuoksui ihan uudelle. Tässä autossa ei paljon ole tupakkaa polteltu, ajattelin.

Valeij aloitti keskustelun:

Sinä siis varastat autoja, hän kysyi.

kyllä’ vastasin

Millaisia autoja.

Kerroin varastavani vanhempia autoja. Olin erittäin tarkka, että en kertonut mistäpäin ja, että ne kaikki meni Abdille.

Seuraavaksi Valeij jo kysyi yhteyksistäni Abdiin.

Vanha tuttu vastasin.

Valeij hymyili . Pidän siitä kun, olet vähäsanainen ja et paljasta mitään.

kiitos sanoin.

Valeij sanoi’ tiedän kyllä tarkkaan touhuistasi ja yhteyksistäsi Abdiin ja mikä teidän välinen suhde on.

onko hän sinulle muuta kun keikkojen ostaja.

Vastasin, että ei.

Hyvä sanoin valeij.

Me nimittäin olemme kiinnostuneita vain sinusta emmekä Abdista. Emmekä kaipaa turhia välikäsiä ja informaatio vuotoja.

Meillä olisi töitä sinulle. Hyväpalkkaista työtä.

Kysyin heti miksette palkanneet Abdia.

Abdi on vanha pummi joka pysyy aina pikkutekijänä.

Sinä olet pärjännyt noin hyvin jo näin nuorena ja käsittääkseni sinulla ei ole ongelmia suomen eikä kansainvälisen poliisin kanssa.

Totesin, että ei ole joo.

Hetken olin jopa ylpeä itsestäni. Olo oli kuin jenkkileffassa. Minulla oli mainetta. Minusta oli kuultu.

Valeij kysyi, että olenko kiinnostunut.

Tässä kohtaa olisi varmaan pitänyt kysyä palkkiosta, mutta olin niin innoissani kehuista, että se unohtui.

Sanoin vaan että työt ja uralla eteneminen kiinnostaa aina.

Valeij avasi kirjekuoren ja näytti kuvan. Asiakas on kiinnostunut BMW M5 merkkisestä autosta. Uudehko, virheetön ja vain musta kelpaa.

Tajusin heti kysyä, entäs sisustan väri.

Yhtäkkiä Nikolai ärähti nauramaan etupenkillä ja totesi, onpa fiksu poika.

Valeij hymähti myös ja totesi siihen, että musta tai valkoinen nahkasisusta käyvät.

mhhhh ajattelin.

Ongelmana vain se että, en osaa varastaa noin uusia autoja, uuteen autoon kun, ei sorkkaraudalla tai itse tehdyllä avaimella pääse. Totesin pohdiskelun jälkeen.

Valeij hymähti taas ja antoi minulle auton etupenkillä olleen mustan nahkasalkun.

Tässä tarvittavat ohjeet ja välineet, sekä ohjeet auton toimittamiseen. Sinulla on neljä päivää aikaa. Jos et onnistu palauta kaikki tarvikkeet auton palautus paikkaan. jos jäät kiinni tai menetät salkun sisällön, takaamme, että tämä oli viimeinen keikkasi.. kaveri kaivoi puhelinta taskusta. antoi sen minulle.

Tulee tekstiviestejä joka viikkoja. Viesteissä on autoja joita, voit varastaa meille. Kun olet varastanut auton, sinulla on yksi tunti aikaa toimittaa se auto meille. Auto pitää olla ehjä. heti kun olet saanut auton haltuun soita tähän numeroon ja sano vain autonmalli ja sulje puhelin. Me hoidamme loput, sinun ei tarvitse kuin keretä sovittuun paikkaan ajoissa.

Jos olet jäämässä kiinni, ota puhelimesta sim kortti ja nielaise se. Muuten sinulla isoja ongelmia ymmärrätkö. me edellytämme täydellistä osaamista, täydellistä aikataulutusta, sekä täydellistä vaikenemista kiinni jäädessäsi. Meillä on muuten keinot vaimentaa sinut, ymmärrätkö?

Hah, minäkö jäisin kiinni ja sitä paitsi sika makee kännykkä. Otin puhelimen, yritin vaikuttaa ammattilaiselta, mutta en voinut olla hymyilemättä.

 

 

Auton ovi aukesi ja huomasin, että olimme taas Kannelmäessä. Abdi odotti meitä siellä edelleen.

Onnea matkaan sanoi Valeij

Nikolai sanoi jotain Venäjäksi mitä en ymmärtänyt sitä.

Nousin autosta.

Ovi pärähti kiinni ja musta mersu poistui paikalta.

 Seuraavaksi Abdi totesi, älä kerro minulle mitään, mitä kuulit tai mitä tule tapahtumaan. Jos haluat vielä minulle tehdä töitä niin ilmoittele, mutta minua älä sotke venäläisten asioihin. Onko selvä???

tajusin vain nyökätä.

Abdi oli jo hypännyt varastamaani Toyota Hiaceen ja lähti.

Seisoin yksin Kannelmäen juna-aseman parkkipaikalla, musta salkku kädessä.

Aina, kun katsoo elokuvia, missä joku iso kiho tienaa miljoonia ja muut tekevät hänelle halvalla töitä. Minua alkoi kovasti kiehtoa ajatus, että se voisin olla minä. Tuntui jotenkin, että se voisi olla mahdollista. Voisin olla joskus iso kiho. Kiho, jota muut kuljettavat mustalla hienolla autolla. Halusinko sitä? En tiennyt.

Noh.. ne nyt olivat tässä vaiheessa vain ajatus toive ja tavoite. Ensimmäinen tavoite ja rakkain haave olisi ostaa oma auto.

Menin taas tuttuun tapaan Bussilla kotiin ja odotin että vanhemmat nukahtivat ja aloin tutkia tarkemmin venäläisten antamaa mustaa nahkaista salkkua. Salkku oli täynnä erilaisia sähköisiä atk laitteita. Paljon erilaisia tietokone ohjelmia. Kaksi kannettavaa tietokonetta. Pitkästä aikaan oli palattava takaisin maan pinnalle. En minä osaa, enkä itsenäisesti koskaan oppisi näitä laitteita käyttämään. Tarvitsisin ystävieni apua.

Ystäviä joihin luotin ja ystäviä jotka olin tuntenut pitkään. Ennen kaikkea ystäviä joilta löytyi erilaisia taitoja. Vaikeata tehdä aloite, miten saisin kerrottua ystävilleni ja marille, että olin ammattirikollinen, ja että olin ollut sitä jo pitkään. Mitä he ajattelisivat minusta, millaiset tulevaisuuden suunnitelmat heillä oli? Mitä jos, ne eivät suostu? Mitä jos olin aivan naurettava heidän mielestään. Mitä jos he paheksuisivat autovarkaan uraa. Mitä jos, he pelästyvät niin paljon, että menevät poliisin puheille?

 

Matkalla kotiin bussissa sitten avasin kirjekuoren. Jumaliste, 5000 euroa rahaa. Sen verran löytyi kirjekuoresta, jonka olin venäläisiltä saanut.  Yksi keikka. Jälkikäteen vasta sain tietää, että auto jonka onnistuu saamaan varastettua niin että, avainkin on mukana, niin sen arvo on kolminkertainen verrattuna autoon, johon niin sanotusti joutuu tunkeutumaan.  Okei joku varmasti rikastuu minua vielä enemmän, sillä autolla, mutta auton säilyttäminen, myynti ja saaminen se pois maasta jne. Luulen, että minun korvaus työstäni olivat ihan ok.

Miten yksi yö voi kulua päässään niin paljon erilaisia ajatuksia. Toisaalta tunsin itseäni tyhmäksi, kun olin niitä vanhoja japanilaisia romuja varastanut. Toisaalta taas nyt oli ollut isommat riskit ja poliisikin on varmasti kiinnostut, asiasta vielä enemmän, onhan kyseessä uusi ja kallis BMW.  Auton öh.. entisen omistajan tuntien luulen, että hänkään ei jätä asiaa helpolla.

Kuvittelisi, että minunlaiseni tavallinen kundi Itä-Helsingistä ei niin helposti kiinnostuisi maallisesta roinasta. No toisin kävi, kelloja, farkkuja, nahkarotsia, pelejä ja puhelimia. Mistä teini ikäinen voisi ikinä haaveilla.

Olihan se vaikeata salata mistä se kaikki roina on tullut. Kavereille sanoin, että isovanhemmat ostivat. Porukoille taas joutui usein sanomaan, että on kavereilta lainassa tai, että ostin kirpputorilta.

Jopa parturissakin piti käydä joka viikko, noh olihan minulla siihen rahaa ja olin komeampi kahden värin tukassa. Oma maantienharmaa tukan värini oli niin tylsä.. Lupasin itselleni, että en koskaan enää syö koulun ruokalassa. Vaan ruoat hain aina Subwaysta tai McDonaldsista tai milloin mistäkin ja toki tarjosin kavereillekin. marilta en myöskään pihdannut ikinä mitään.

No 5000 euroa ei riitä pitkälle ja paljon oli vielä ostettavana, jotta elämäni olisi vähintäänkin siedettävää.

Tässä vaiheessa tytötkin alkoivat minusta kiinnostua ja eihän minulla ollut mitään tyttöä vastaan, vaikka Marin kanssa seurustelinkin. Joten rahan tarve kasvoi entisestään.

Alkoi ärsyttää, kun rahat olivat loppu taas. Aloin kiusaa Abdia yhä useammin,

Ketä ne venäläiset olivat ja miten heidän puheilleen pääsisi? kinusin ilta toisen jälkeen Abdilta.

Vanhoja japanilaisia autoja varastamalla en vaan yksinkertaisesti tienannut tarpeeksi rahaa ylläpitääkseni nykyistä elintasoa, enkä halunnut saavuttamastani elintasosta helposti luopua. Ja vanhojen autojen varastaminen tiuhempaan tahtiin ei onnistunut. Olinhan ammattilainen. Seuranta, tarkkailu ja huolellinen toimita, riskien minimointi, se kaikki vei aikaa.