kpl3

KPL3

Sitten on tietenkin Mari. Tapasimme ja tutustuimme jo 15 vuotiaina. Olin isän järjestämässä ensimmäisessä kesätyössä. Isäni oli bussikuski ja oli saanut minut ylipuhuttua bussivarikolle pesemään busseja. En tiedä miten Mari sinne oli joutunut, mutta samassa hommissa olimme kumpikin.

Bussivarikkohommat olivat kivoja ja sain vihdoinkin omaa rahaa. Sain vihdoinkin ostettua stereot, lisää autojulisteita ja leffoja. Varikolla opin myös itse ajamaan autoja myös busseja, ja taisi isäkin huomata, että olin hyvä siinä. Pyöritin siellä busseja kuin vanha tekijä ja jäin usein ajamaan Marin kanssa isän autoa töiden jälkeen ympäri varikkoa. Meillä oli sellainen Mazda 626. Vuodelta 84. Olihan se jo vanha mutta isä piti siitä hyvää huolta. Olihan se luksusta isän edelliseen autoon, sillä edellinen auto oli Lada.

Mari oli hauska tyyppi ja kaikesta päätellen se piti minuakin hauskana tyyppinä. Ainakin kovasti hihitteli kaikille jutuilleni. Kaksi ensimmäistä kesää näimme vain töissä, sillä mari vaikutti olevan hyvin kiireinen vapaalla ajalla. Tajusin kuitenkin nopeasti, että marin poikaystävä oli aika suojelevainen ja uusille kavereille ei ollut tilaa Marin elämässä. Marin poikaystävä oli myös aika kiireinen, sillä se ajoi Audi merkkisellä autolla bussivarikon portille ja Marin piti olla aina siellä vastassa.

Marissa oli se hauska puoli, että se käyttäytyi, kun kundit. Poltti tupakkaa samalla lailla, kuin minä ja oli yhtä innoissaan autoista. Kai sillä nyt oli muitakin juttuja, mutta ei niitä huomannut. Kai se vaan menee niin kuin ihastuu johonkin niin näkee vaan toisen hyviä puolia tai asioita mitä haluaa nähdä.

No joka tapauksessa kolmannen kesän lopussa, kun olimme jutelleet tulevaisuudesta ja kerroin haaveistani hankkia ajokortin ja sen mukana muuta kesätyötä. Tulihan siinä kerskuttua miten bändimme menestyy ja pihaan alkaa ilmestymään nopeita autoja.  Se nyt oli sellaista teinipojan suun soittoa. Mariin se nyt kuitenkin tuntui uppoavan täysillä, sillä tuntui, että hänkin piti minusta. Aina pyrki minun lähelleni ja erityisesti hihitti jutuilleni.

No eräänä päivänä, kun taas kovasti mukamas pesimme busseja töissä. Eli siis istuimme takapenkillä ja  juttelimme niitä näitä, kun Mari hyppäsi yhtäkkiä syliini ja suuteli minua.  Okei no hän suuteli minua. Itselläni ei kokemusta asiasta ollut joten, yritin kai luonnostani parhaani ja suuteli takaisin. Jännä miten joku hetki ei sillä hetkellä tunnu kuin epämiellyttävältä, koska jännitti niin paljon, mutta elää sinun muistoissasi elämän parhaimpina hetkinä.

No siitä se sitten lähti. Audilla ajava poikaystävä hävisi maisemista ja enne kun asiaa tajusin tai kerkesin ajattelemaan niin, olimme niin, sanotusti yhdessä.

Marilla toki oli jotain omiakin kavereita, mutta tuntui, että hänen side kavereihinsa ei ollut niin vahva kun minulla omiin kavereihin. Luulen, että Mari ihaili minun ja ystävieni suhdetta ja sitä sidettä. Olimme kuitenkin päivittäin yhdessä. Ja koska minä olin porukan ainut, jolla oli tyttöystävä ja Mari porukan ainut tyttö niin kaikki olivat innoissaan aina kun Mari ilmestyi paikalle. Ei mennyt kauan, kunnes Mari oli porukassa mukana yhtä vahvasti, kun kukaan meistä. Mari vietti aikaa meidän bänditreeneissä, roikkui meidän kanssa pihoilla. Ja ryypiskeli kanssamme siltojen alla.