Autovarkaan päiväkirja

kpl4

No mutta siitähän kaikki tarinat saa alkunsa, haaveista, tavoitteista ja rakkaudesta. Elin siis ihan normaalia 17 vuotiaan pojan elämää. Seurustelua, koulua, kavereita, elokuvia ja bändi. Näin sen pitikin mennä.

Kunnes eräänä päivänä koulussa alkoi tapahtua.

Ammattikoulusta tuttu ystävämme Asir joutui mielenkiintoisen tilanteen keskipisteeksi. Asir oli yksi niistä harvoista, joka vaivautui joka päivä kouluun. Luulen et se pelkäsi  isäänsä vaikka ei se siitä koskaan puhunut. Asir oli kyllä Suomessa syntynyt, mutta hänen vanhempansa olivat turkkilaisia. Ainakin luulen, että Asirilla oli kova kuri kotona ja se oli se syy miksi hän kävi myös tunnollisesti koulua.  Asir aina ilmestyi sovittuihin paikkoihin sovittuihin kellon aikoihin.

Yhtenä maanantaina Asir ei ilmestynyt kouluun ja satuin kai olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, kun kuulin opettajien puhuvan koulun käytävällä poliisien kanssa jostain, autovarkaudesta ja Asirin nimi tuli aika usein siellä esiin.

Meni muutama päivä ennen kun Asir tuli kouluun. Tällä kertaa hänen isänsä toi hänet ja vihainen isän valvova katse seurasi Asiria koulun ovelle asti.

Ensimmäisenä Asir katsoi minua ja kysyi sen vakio kysymyksen, kuten aina.  Olisiko minulla heittää yhtä tupakkaa. Normaalisti en vähäisiä tupakkejani jakele, mutta nyt minun kävi Asiria vähän sääliksi ja sanoin, että joo okei voin heittää yhden, jos sitten heität takaisin joskus. Menimme koulun takapihalle tupakalle.

Olimme pitkään hiljaa. Röökit oli jo melkein puolessa välissä, kun en voinut enää olla hiljaa.

Yritin olla mahdollisimman rauhallinen ja viileältä kuulostava. Kuulin jotain, juttua, et sinulla olisi ongelmia kyttien kanssa. Jonkun auton kuulemma pöllit. Hetken hiljaisuuden lisäsin vielä että, huh huh olet kyllä sika kova jätkä. Vedin sauhut ja aloin nauraa.

Asir veti kanssa sauhut ja nauroi myös. Totesi siihen, että eikös kaikki turkkilaiset ole autovarkaita.

Heitin siihen, eikö kaikki Itä-Helsingissä ole autovarkaita. Taas nauroimme. En muuta uskaltanut sanoa, sillä Asir ei ollut kuitenkaan vielä niin hyvä ja vanha kaveri, kuin Make tai Toni. Ehkä myös pelkäsin Asiria vähän. Asir oli pitkä, lihaksikas ja komea kaveri.

Asir sylki maahan ja pummi toisenkin tupakan, no annoin sen sille. Asir sytytti uuden tupakan ja hetken pohtimisen jälkeen hän paljasti varastavansa vanhoja autoja. Asir kertoi kuinka, vanhalla teollisuus alueella Helsingin tattarinsuolla oli eräs vanha autopurkamo, missä omistaja maksoi hänelle vanhojen Japanilaisten autojen varastamisesta.

Sanoin hetken mieli johteesta, et vittu olisipa minullakin keikkaa. Meinaan minullakin olisi rahalle käyttöä. Ehkä en uskon, että Asir oli rikollisuuden kanssa tekemisissä tai sitten en vaan uskonut että, sanomani mihinkään vaikuttaisi.

Asir sylki taas maahan ja sanoi, että hän voi järjestää minulle ylimääräistä rahaa, jos niin toivoin. En silloin ollut vielä tosissani, mutta vastasin että tosi siistiä. Sillä hetkellä teini iässä voi hetkessä nähdä, kuinka kova jätkä on kavereiden mielestä tai Marin ihaileva katse, kun rahaa on paljon ja olen kova jätkä.

Käydään vaikka pizzalla ja koulun jälkeen ja jutellaan lisää, sanoin.

 Asirille ei käynyt, koska hänen isänsä tuli hakemaan hänet koulusta. 

KPL3

Sitten on tietenkin Mari. Tapasimme ja tutustuimme jo 15 vuotiaina. Olin isän järjestämässä ensimmäisessä kesätyössä. Isäni oli bussikuski ja oli saanut minut ylipuhuttua bussivarikolle pesemään busseja. En tiedä miten Mari sinne oli joutunut, mutta samassa hommissa olimme kumpikin.

Bussivarikkohommat olivat kivoja ja sain vihdoinkin omaa rahaa. Sain vihdoinkin ostettua stereot, lisää autojulisteita ja leffoja. Varikolla opin myös itse ajamaan autoja myös busseja, ja taisi isäkin huomata, että olin hyvä siinä. Pyöritin siellä busseja kuin vanha tekijä ja jäin usein ajamaan Marin kanssa isän autoa töiden jälkeen ympäri varikkoa. Meillä oli sellainen Mazda 626. Vuodelta 84. Olihan se jo vanha mutta isä piti siitä hyvää huolta. Olihan se luksusta isän edelliseen autoon, sillä edellinen auto oli Lada.

Mari oli hauska tyyppi ja kaikesta päätellen se piti minuakin hauskana tyyppinä. Ainakin kovasti hihitteli kaikille jutuilleni. Kaksi ensimmäistä kesää näimme vain töissä, sillä mari vaikutti olevan hyvin kiireinen vapaalla ajalla. Tajusin kuitenkin nopeasti, että marin poikaystävä oli aika suojelevainen ja uusille kavereille ei ollut tilaa Marin elämässä. Marin poikaystävä oli myös aika kiireinen, sillä se ajoi Audi merkkisellä autolla bussivarikon portille ja Marin piti olla aina siellä vastassa.

Marissa oli se hauska puoli, että se käyttäytyi, kun kundit. Poltti tupakkaa samalla lailla, kuin minä ja oli yhtä innoissaan autoista. Kai sillä nyt oli muitakin juttuja, mutta ei niitä huomannut. Kai se vaan menee niin kuin ihastuu johonkin niin näkee vaan toisen hyviä puolia tai asioita mitä haluaa nähdä.

No joka tapauksessa kolmannen kesän lopussa, kun olimme jutelleet tulevaisuudesta ja kerroin haaveistani hankkia ajokortin ja sen mukana muuta kesätyötä. Tulihan siinä kerskuttua miten bändimme menestyy ja pihaan alkaa ilmestymään nopeita autoja.  Se nyt oli sellaista teinipojan suun soittoa. Mariin se nyt kuitenkin tuntui uppoavan täysillä, sillä tuntui, että hänkin piti minusta. Aina pyrki minun lähelleni ja erityisesti hihitti jutuilleni.

No eräänä päivänä, kun taas kovasti mukamas pesimme busseja töissä. Eli siis istuimme takapenkillä ja  juttelimme niitä näitä, kun Mari hyppäsi yhtäkkiä syliini ja suuteli minua.  Okei no hän suuteli minua. Itselläni ei kokemusta asiasta ollut joten, yritin kai luonnostani parhaani ja suuteli takaisin. Jännä miten joku hetki ei sillä hetkellä tunnu kuin epämiellyttävältä, koska jännitti niin paljon, mutta elää sinun muistoissasi elämän parhaimpina hetkinä.

No siitä se sitten lähti. Audilla ajava poikaystävä hävisi maisemista ja enne kun asiaa tajusin tai kerkesin ajattelemaan niin, olimme niin, sanotusti yhdessä.

Marilla toki oli jotain omiakin kavereita, mutta tuntui, että hänen side kavereihinsa ei ollut niin vahva kun minulla omiin kavereihin. Luulen, että Mari ihaili minun ja ystävieni suhdetta ja sitä sidettä. Olimme kuitenkin päivittäin yhdessä. Ja koska minä olin porukan ainut, jolla oli tyttöystävä ja Mari porukan ainut tyttö niin kaikki olivat innoissaan aina kun Mari ilmestyi paikalle. Ei mennyt kauan, kunnes Mari oli porukassa mukana yhtä vahvasti, kun kukaan meistä. Mari vietti aikaa meidän bänditreeneissä, roikkui meidän kanssa pihoilla. Ja ryypiskeli kanssamme siltojen alla.

 Parhaat meetit hienosti tämän kesän alkuun. Vaikka blogini tarkoitus on julkaista tänne kirjaa, joka voisi innostaa autoharrastajia lukemaan autohenkistä kirjaani, en voi olla julkaisematta tänne muutamia kuvia tapahtumasta. Sain runsaasti uusia kavereita ja uusia inspiksiä auton rakenteluun. Kiitos Honda S2000 (valkoinen) ja kiitos Toni Siukolalle hyvästä seurasta.