KPL8

KPL 8

Homma luisti minulta keikka keikalta paremmin. En ollut, tyhmä vaikka minua ei koulunkäynti kiinnostanut. Internet oli täynnä erilaisia ohjeita autojen varastamisesta, sekä myöskin poliisien toiminnasta. Ei ollut minun vika, että ihmiset olivat tyhmiä eivätkä pitäneet tarpeeksi huoltaan romu autoistaan. Pikkuhiljaa ymmärsin myöskin, että luonteeni sopi autovarkaan työhön. Olin aina huolellinen, täsmällinen, enkä ottanut koskaan riskejä

Keikka perustui siihen, että ajelin ympäri ja kun näin sellaisen auton joka oli varastamisen arvoinen, pistin fillarin parkkiin ja seurasin pari iltaa tilannetta ja hoidin homma. Valitsin aina täydellisen sijainnin, missä auto oli poissa vierailta katseilta.

Auto, joka eniten syrjässä oli vaarallinen ja vaikea varastaa. Taas autot jota seisoivat talojen edessä olivat helppoa kauraa. Ihmiset ajattelevat, että eihän tätä kukaan uskalla, kun naapurikin näkee suoraan parkkipaikalle. Mutta pitikin etsiä autoja, jotka jäivät puiden varjoon tai talon kulman taakse. Tietenkin sekin riitti, että valot sammuivat kaikkialta ja ihmiset menivät nukkumaan.  Kyylät on kyyliä, mutta nukkuu nekin yöllä. Yö on kaikille yö ja nukkumista varten, paitsi minulle. Minulle yö on työaikaa.

Luovutuspaikat olivat yleensä Kannelmäessä tai Malmilla. Vein auton paikalle ja kuittasin rahat. Usein menin bussilla hakemaan fillariani, joskus jopa leikin isoa herraa ja tilasin taksin.

En ollut tyhmä, tajusin kyllä nopeasti pelin hengen. Autoista kilvet pois ja kerran kuussa lähti iso autorekka Tattarinsuolta kohti Somaliaa tai muita kehitysmaita. Auto, josta sain itse kolmesataa myytiin todennäköisesti ulkomailla viidellä tonnilla.

Kaikkialla oli informaatiota teoistani, sanomalehdissä ja uutisissa. Kaikkialla kerrottiin mitä tapahtui ja mihin olin osallisena. Ei se minua vaivannut. Vanhoja autoja, kukaan ei menettänyt paljon eikä kukaan tienannut paljon. Harmitonta pikkupeliä ja pientä bisnestä.

Ei vanhan romun auton varastaminen tuntunut ihmeelliseltä. Ei sitä tuntenut itseään autovarkaaksi. Heps ja hetkessä ovi oli auki. Heps ja auto käyntiin. Pikku lenkki ja auto oli luovutettu. On kolmesataa euroa taskussa ja homma hoidettu. Vähän kun lehtiä jakaisi. Vähän niin kuin varastoa siivoisia. Työ oli työ ja parempi tehdä sitä missä oli hyvä ja mitä tykkäsi tehdä.

Keikka. Hoidat sen ja fyrkat ovat sinun. Ei tullut koskaan ajatelluksi miltä tuntuu kaverista joka autonsa menettää. No mutta osta uusi. Maksaa tonnin. Ehkä minä joskus pöllin senkin.